Millainen Jumala, ja millaiseen ”Jumalan valtakuntaan”?
Tällä fb-kommentilla kyseenalaistin meidän nykyuskontomme meille lupaamaa Jumalan valtakuntaa, eli jotain tuonpuoleista ”Taivasta". - Tarjosin asiaan toista, konkreettisempaa näkökulmaa, ja samalla korjaavaa lähtökohtaa tänne yleistyneelle, itsekeskeiselle arvojärjestelmälle.
Tuo haastaisi meidät ajattelemaan uudelleen meidän uskomme ja sen sisällön. Ja ehkä sen laadun. Silloin me näkisimme sen, olemmeko me kenties itsekeskeisiä tuonpuoleisuskovaisia, vai olemmeko me altruistisia, meille kaikille täällä eläville hyvää maailmaa tänne haluavia ja työskenteleviä, maanpäällisuskovaisia?
Ja
ehkä se näyttäisi meille silloin myös, mitä me omalla
elämällämme oikeasti haluaisimme täällä tehdä. – Ja kenties
näyttäisi myös papeille ja saarnamiehille, mitä heidän tulisi
herätä täällä tutkimaan ja miettimään, millaisia liturgioita,
puheita ja saarnoja heidän tulisi ryhtyä seurakuntalaisilleen
täällä toistamaan, puhumaan ja saarnaamaan.
Maaliskuussa 2020.
------------------------
Holokaustilla ratsastamisesta fb-keskustelussa 27.1.2020
Gunnar
Roth: Ossi Vuorilampi, Ikävä kyllä, juutalaiset eivät ole
kaihtaneet maineensa pilaamista rumalla politiikallaan Israelissa,
sen paremmin kuin myöskään rajattomalla ryöstännällä pankki-
ja finanssi-alaa käytellen; jossa ryöstännässä miljardi ei ole
vielä mitään
vuosivoittoina noille porsaille.
Häikäilemättömän maine ei sovi millekään kansakunnalle eikä heimolle. Tuo ei näy menevän päähän tuolle uppiniskaisen egoistiselle ja häikäilemättömyyksiin taipuvalle, ahneelle heimolle. Ja sitä, ja siitä odotettavia seurauksia tulevaisuudessa katselen tänään pieni kauhu mielessäni. -- Niin kuin olen katsellut nyt jo vuosikymmeniä tuota juutalaisten kieroa holokaustilla ratsastamista kaikkien rumuuksien oikeuttajana heille. Oma, heimon sisäinen, tiukka itsekuri olisi ollut tarpeen jo kauan sitten, mutta saisikohan sitä pyytää heiltä edes tästä eteenpäin? -- Mietin vain.
Ossi Vuorilampi: Gunnar Roth Kirjoituksesi perusteella sinä vaikutat antisemitistiltä, siis rasistilta. Jos et halua olla sitä, niin älä enää yleistä yhden tai joidenkin (juutalaisten) tekoja kaikkien syyksi. Kaikissa kansanryhmissä on erilaisia ihmisiä, mukavia ja vähemmän mukavia.Marjo-Riitta Liukkonen: Gunnar Roth Minusta sinä voisit ottaa huomioon, että juutalaiset etnisenä ryhmänä ovat aivan eri asia kuin Israelin valtio. Miten esimerkiksi Einstein ja Chaplin ovat ansainneet vihasi? Termi "holokaustilla ratsastaminen" on minusta rasismia. Holokausti on kauhea tapahtuma, josta pitää puhua ja ottaa opiksi.
Gunnar Roth: Tiesin odottaa kannanotostani jonkinmoista ryöppyä. Ensinnäkin, jotka minua tuntevat, tietävät, etten todellakaan ole rasisti. Ja minun on helppoa myöntää, että kommenttini vahva kritiikki ei koske koko juutalaisten heimoa. Olen lukenut suuren määrän loistavien juutalaisten loistavia, ja erittäin suositeltavia kelle vain, kirjoja, ihastunut lukemattomien juutalaisten älykköjen ja taiteilijoiden ihailtaviin aikaansaannoksiin, ja niin edelleen.
En ole juutalaisvihamielinen, mutta olen häikäilemättömyys-vihamielinen, ahneusvihamielinen, ja olen anti-sionistinen, silloin kun sionismilla ollaan ratsastamassa inhimillisyyden ja kohtuullisuuden yli. Olen sitä jo pelkästään siksi[kin], että tiedän kulttuurihistorikkona, mitä kauheuksia tuollaisesta tapaa olla seurauksia tuollaiseen lankeavalle ryhmälle itselleen. Emmekä me saa vaieta siitä, että juutalaiset Israelissa ja sen ulkopuolella ovat oman-edun-hakuisesti ratsastaneet holokaustilla täällä jo vuosikymmeniä. On asioita joista pitää puhua, ja joista vaikeneminen vain lisää ongelmia ja voi johtaa kaaokseen jota me emme tänne haluaisi.
-- Ja tästä syystä puhunkin tuossa kommentissani juutalaisyhteisölle tärkeäksi nyt näkemästäni tiukasta, heimon sisäisestä itsekurista. Onko sellainen mahdollista enää toteutua, se on sitten asia erikseen. Mutta sen paikka täällä nyt olisi. Ja erityisesti juuri kai noilla kahdella mainitsemallani sektorilla, to start with! Koska nuo ovat ne kipupisteet, joidenka vuoksi täällä nyt on alkanut kasvaa tuo antisemitistinen liikehdintä. Netanjahun Israelin pitää inhimillistyä ja juutalaisen rahaeliitin johtaman finanssialan pitää ottaa itseään niskasta kiinni. - Jollei peräti ottaa toisiaan jaloista kiinni ja ravistaa koko porukalta taskut tyhjiksi ylimääräisistä rahoista?
-- Asiat asioina, ja niistä joutuu välillä puhumaan suoraan, ja parempaa tänne toivoen. GR
Jouko Karjalainen Gunnar Roth, minkä mainosmiehen maailma on sinussa menettänyt!
Gunnar Roth Hyvä, että menetti. Kunpa olisi menettänyt pari miljoonaa muutakin.
- Kyseessä on "Puistosaarnan" jäljempi luku keskeneräisenä pöytälaatikkoon jättämästäni "Vanhan veijarin opas" -kirjastani, 1990-luvun lopulta. - Myöhemmin tarkensin sen nimeksi: "Paratiisisinfonia - Vanhan veijarin opas ihmiskunnan tielle paratiisiin" -.
Luku on siis ikääntyneen maailmankulkurin elämänkunnioitukselle pyhittämän saarnan loppuosa.
- Sitä on päivitetty vähäisellä oikoluvulla vielä 26.4.2024.
VIELÄ LYHYESTI TUOSTA SUURESTA SALAISUUDESTA
Tässä
lajirajat ylittävässä elämän
suuressa kunnioituksessa minä kerron siis meille piileväksi tuon
etsityn maailmanrauhan salaisuuden. Tätä kautta ovat asiat täällä
kulkeva! – Vasta kun ihmiskunta elämän suuren pyhyyden syvästi
ymmärtäen myöntää, ja sen tunnontarkkuudella myös
sanoillaan ja päivittäisillä ratkaisuillaan ja teoillaan alkaa osoittaa,
vasta sitten on myös ihminen saava täällä rauhan toinen
toiseltaan, kansat toinen toiseltaan ja rodut ja ihmisryhmät toinen
toiseltaan. Eikä sotia ja selkkauksia enää tule. Eikä riistoa ja
sortoa, eikä terroria
eikä orjuutusta enää tule. Ja maailmassa vallitsee ihmisten kesken
luottamus, ymmärrys ja ennen kokematon yhteinen elämänilo. - Näin minä näen.
Kerron siis meille, että niin meidän oma kuin yhteinenkin onnemme ja onnettomuutemme ovat riippuvaiset täällä siitä, mitenkä me tänä empatiataitoisena ja (toisaalta myös vaarallisen) ajatustehokkaana lajina selvitämme itsellemme ja keskuudessamme tämän elämänkunnioitusproblematiikan. – Eli meidän asennoitumisestamme elämänkunnioitukseen on tullut meidän tulevaisuutemme ydinkysymys. Sen ympärille ja varaan on rakentuva koko meidän tulevaisuutemme onnistuminen täällä. - Osataan tällainen puhe ottaa täällä vakavasti, taikka ei.
Sillä niin on, ja on oleva, että vasta sitten on maailma tästä rauhoittuva ja ihminen saava täällä rauhan toiseltaan, kun me opimme ymmärtämään; kun me ja meidän kansamme ja ihmiskunta opimme syvästi ja laajasti tajuamaan ja sisäistämään itsessämme, että tässä maailmankaikkeudessa ei kukaan meistä ole hiuskarvan vertaa arvokkaampi noita vaaralle tänään altistamiamme ja monin muodoin väärin kohtelemiamme eläimiä ja ihmisiä ja ihmisryhmiä. – Ei kukaan, eikä edes hiuskarvan vertaa.
Niin kuin ei myöskään yksikään kansa, rotu, klaani, suku, perhe, uskonto, kulttuuri, kieliryhmä, sukupuoli tai yhteiskuntaluokka ole täällä toistaan arvokkaampi, jotta se voisi ottaa oikeudekseen täällä toisten väheksynnän, syrjinnän, alentamisen, riiston tai pettämisen. – Ei yksikään meistä ole oikeutettu asettamaan täällä itseään ja erillisryhmäänsä tämän elämänkunnioituksen meille määräämän universaalin ethoksen ja totuuden ja näiden meille osoittamien velvoitteiden ulkopuolelle tai yläpuolelle.
Täältä elämänkunnioituksesta, ja sen sille täällä kuuluvaan arvoon nostosta, täältä löytyy se maaginen kynnys ja koetinkivi ja mitta, jolla planeettamme elinehtojen kärjistyessä tulee mitattavaksi meidän lajikelpoisuutemme; meidän ihmisyytemme ja jaloutemme, ja viime kädessä koko meidän elinkelpoisuutemme tällä planeetalla ja maailmassa. – Ja täältä löytyy myös tuo maaginen ja paljon etsitty avain meidän elämämme turvallisuuteen, viihtyisyyteen, hyvinvointiin, ja yhteiseen ilon maailmaan; meidän paratiisiimme. - Tätä maanpäällistä paratiisia, tätähän me kai olemme kaikki tänne toivomassa ja haluamassa? - Se vain, että se ei synny eikä hupsahda tänne meille itsestään. Meidän on muututtava ja kasvettava kaikkien täällä ihmisinä ihmisen mittaamme, jos me tuon hyvän maailman tänne haluamme.
Asioita oikein ( - hyvin tiedoin, järjellä ja sydämellä) resonoiden me näemmekin, ettei tässä maailmankaikkeudessa kukaan meistä, eikä mikään ryhmä, ole millään syyllä eikä verukkeella oikeutettu ottamaan eikä vaatimaan elämälleen täällä minkäänlaista etuoikeusasemaa toiseensa nähden eikä toisensa yli. Ja niin myös, jos joku ihmisen laisella ajatuskyvyllä varustettu täällä sellaista tekee ja sellaiseen täällä ryhtyy toistaan ja mitään luontokappaletta vastaan, syyllistyy hän ja hänen mahdollinen joukkonsa siinä itsekeskeiseen häikäilemättömyyteen ja röyhkeyteen. Ja niin kuin me katsomme häikäilemättömyyden ja röyhkeyden rumaksi itseämme kohtaan harjoitettuna, niin me joudumme katsomaan sellaisen rumaksi ja sopimattomaksi täällä ketä hyvänsä lähimmäistämme, elävää olentoa kohtaan harjoitettuna. Emmekä me ihmisen tekemänä voi sellaista täällä hyväksyä, suosia, emmekä sallia tapahtuvaksi. – Näiden keskuuteemme aika ajoin ilmestyvien, elämänkunnioitukselle vieraiden ja pirun riivaamien demagogien ja kavalasti valtaa itselleen ja jengeilleen hakevien manipulaattorien riittävän varhainen tunnistaminen ja joukolla kaataminen ja syrjään nauraminen ja siirtäminen, on yksi meidän ihmisten täällä opittava, elintärkeä yhteinen turvallisuus- ja viihtyisyysseikka. Toinen sellainen ollen itse tämä, meidän tähän syvään elämänkunnioitukseen oppimisemme.
Säälistä ja myötätunnosta:
Meidän kulttuuriimme on ujutettu sanonta "Sääli on sairautta!" Mutta minä olen ottanut opettaakseni meille aivan päinvastoin ja sanon, että ihmisessä esiintyessä säälittömyys on sairautta ja kehityksellistä jälkijättöisyyttä. – Ja näinhän tietysti on! Ihmisessä esiintyessä välinpitämättömyyteen liittyvä säälittömyys on sielun sokeutta, ja siten vakava sielun puutostauti. Muihin vakaviin vammaisuuden lajeihin verrattava.
Psykopaatit ja arvovaurioiset, erilaiset rosvot ja kaapparit ovat tunne-elämältään puutteellisia taikka vakavasti häiriintyneitä ja voivat olla, ja yleensä ovat, tunnevaurioisessa säälittömyydessään ja epähuomaavaisuudessaan yhteisöilleen, muille ja ympäristölleen oikeasti vaarallisia. Ja onkin aika unohtaa tuollainen asenteita ja sieluja myrkyttävä lause, jota meillä täällä on kuultu ja viljelty, ja puolittain leikkimielellä heitelty. – Sääli on meidän kaikkein kehittyneimpiä pitkälle jalostuneen inhimillisyyden ilmentymiä. Ja se on korvaamattoman arvokas osa meidän keskinäisen kanssakäymisen ja korkeamman sosiaalisen ajattelun, toiminnan, ja meitä eteenpäin vievän kehityksen liikevoimaa.
Kaiken elollisen piiriinsä ottavasta, koko maailmaa syleilevästä hyväntahtoisuudesta ja huomaavaisuudesta, empatiasta ja veljeydestä onkin aika tulla meidän kaiken ideologiamme ja arvojemme perusta. – Kaikkien meidän tapojen, aikeiden ja pyrkimyksien lähtökohta, sikäli kuin me mielimme välttää tuon meitä täällä väistämättä muutoin odottavan moniefekti-katastrofin, jota me nykyasenteilla ja -menolla olemme tänne järjestämässä.
Katse meidän perusehtoihin
Teknologiaräjähdyksen ja väestöräjähdyksen, ja viimein markkinamiesten ja median tänne kelvottomilla arvoilla masinoiman kulutusräjähdyksen ja häikäilemättömän kaapparimentaliteetin myötä maailma on saatettu tilaan, jossa neuroottiseen hääräämiseen ohjelmoitu lajimme koko hierarkia alimmasta ylimpään, joutuu nyt pysähtymään ja näkemään täällä elämänsä perimmäisiin perusehtoihin. Näkemään kohtuullisuuden ja universaalisen veljeyden (ja niin myös esimerkiksi veljellisen jakamisen prinsiipin) meille kaikille ja itse kullekin meistä, täällä realistisesti edullisimmaksi. Meidän on opittava elämään ja suunnittelemaan niin yhteinen ja yksityiselämämme, kuin taloudellinen toimintamme, tuotantomme ja kulutuksemme uudelleen niin, että me osaamme kukin täällä vain vaatimattomaan vähimpään järkevään tyytyä. – Toisia vahingoittamatta ja itseämme kuitenkaan liialti laiminlyömättä –. Sikäli kuin me tähän täällä yhdessä ilolla opimme, ei meidän tarvitse biosfäärimme tuhoa eikä sotia, ei sortoa eikä vainoja, ei riistoa eikä toinen toisiamme täällä enää pelätä. – Niin kuin pelkäävät simpanssiurokset viidakossa toisiaan ja vartioimansa reviirin ulkopuolisia laumoja.
On hyvä jos kauheiden sotiensa jälkeen lopulta yhteen lyöttäytynyt ja moraalisen selkärankansa löytämässä oleva Eurooppa on nyt ottamassa tehtäväkseen yrittää ohjata meitä ja ihmiskuntaa tekemään ne radikaalit muutokset meidän asenteissa toinen toisiamme kohtaan, sekä myös meidän henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeän, monimuotoisen luonnon suojeluun, joita sopuisuutemme ja luonnon monimuotoisuuden mahdollisimman vähiin jäävä, paikallinen ja globaali tuhoutuminen meiltä nyt edellyttää.
– Toivokaamme,
että tuolle EU:n ”kaikille parhaan mahdollisen yhteisen hyvän”
linjan haulle ja kehittämiselle annetaan nyt tilaisuus onnistua. Että se kehittyessään
alkaa jo pian saavuttaa
täällä kaikkialla syvenevää ja laajenevaa suosiota ja meidän kaikkien keskinäistä yhteen hiileen puhaltamisen henkeä.
----------------
Kommentit
Lähetä kommentti