Kilpahevosten kova osa – Manifesti hevoskilpailujen lopettamiseksi

Kilpahevosten kova osa

– manifesti hevoskilpailujen lopettamiseksi

Kannanotto hevosten viihdekäytöstä osana kovaa rahapeliä.

Kansikuva: Kilpahevonen yrittämässä palautua liian kovasta vauhdinpidosta Tukholman Solvallassa

------------------

Attention! Available in this blog is also a provisional English translation of the manifesto proper; the first 20 pages.

Lukijan huomioon

Tämä manifesti meni keskeneräisenä hälytyspostituksena ensikerran lukuun maamme hallituspuolueille jo kesällä 2019.

Hälytys alan kelvottomasta eettisestä tilasta tuli tehdyksi, ja loppukesästä täydensin sitä lähettämällä sen, hieman jo parannellun version lukuun maamme hallituspuolueiden lisäksi myös eduskunnan muille puolueille.

Meillä Suomessa vaikutus oli hyvin pientä kunnes Ruotsi 2021 loppukesästä ilmoitti, että heillä kiellettäisi kaikki hevosten piiskaus kaikilla maan radoilla, alkaen 1.1.2022. Sitten toimi jo Suomikin. Ja sitten seurasi Tanska, jne. Tänään internetin kautta nähtävistä ajoista ainakin yli 95 prosenttia aiemmin nähdystä hevosten säälittömästä ruoskinnasta on poissa esim. Euroopan radoilta. Kun taas ennen tätä, alan tapa oli viitata kintaalla kaikille protesteille ja vaatimuksille inhimillisyyteen.

Tässä tapauksessa ottamani asian tiukka ja laaja käsittelytapa lopulta sai asenteet alalla lähtemään muutokseen. - Myös siitä syystä paperi voi olla monelle mielenkiintoinen.

Hevosten kova kilpailutus ei ole laillista!

– Totopeliin ja vedonlyöntiin kytketty hevosurheilu tulee kieltää ja ajaa alas!

There is a vast humanity problem baked into the horse-sports industry around the world. And this embarrassing phenomenon we must tackle now with determination and power.

GR 2023

Hevosurheilun ja rahapelin piiriin joutuessaan hevoset meillä ja muualla ovat tänään käytännössä lainsuojattomia. – Eläinsuojelulain kelvottomassa tulkinnassa ja valvonnassa me olemme kautta vuosikymmenien ruoskineet raa’asti ratojemme kilpahevosia, koska ne ovat pelinappuloina kuuluneet meilläkin pelattavaan uhkapeliin, totalisaattoriin. Eli radoilla ja valmennuksessa, avoimesti ja säälittä, ovat ajajat ja jockeyt saaneet piiskata hevosiaan meillä ja muualla, noilla standardoituna luvallisilla, mutta lyötäessä hevosille suunnatonta kipua ja tuskaa tuottavilla, ajo- ja ratsastuspiiskoillaan. Kaikki meidän huviksi ja viihteeksi!

Päivitys 30.5.2022 : Aiemmin olen ravien ajopiiskan yhteydessä puhunut täällä teräspiiskasta, mutta nyttemmin tuon, (omituiseti luvallisen!) piiskan sisään punotun teräspuikon on jo pitkään korvannut, samalla tavoin raskas ja taipuisa, lasikuitu tai erikoismuovi. Tuo teräspuikko kun tahtoi joissain tilanteissa kuulemma katketa. ( - Ei siis muista syistä!)

Kilpa-ajossa radalla on tämän ajopiiskan käytölle sääntöjä ja määrällisiä rajoituksia, mutta oikeamminhan on jo eläinsuojelulakikin kieltänyt meillä tuollaisella piiskalla minkään eläimen lyömisen lähes poikkeuksetta täysin. Ja kuitenkin, kun tuo piiska on ajajilla mukana, nähdään kilparadoilla yhtenään (maailmanlaajuisesti päivittäin sadoissa ja tuhansissa lähdöissä) näiden suojattomien ”kilpahevosten” kovia, raakoja pahoinpitelyjä.

Ja yksi, ja ehkä vahvin syy tähän on, että rangaistukset pahimmistakin näistä teoista ovat ajojen suurten rahapalkintojen rinnalla mitättömän pieniä, silloin tällöin annettuja sakkoja ja mitättömän lyhyitä kilpailukieltoja. – Kun sen sijaan ajon hylkäystä ei piiskan tarpeettomasta käytöstä tule! - Joka puute tietysti jo välittömästi vaatisi tulla korjatuksi kilpa-ajojen sääntöihin ja käytäntöihin ehdoitta ja universaalisti kaikkialla.

- Palkintorahojen ollessa niin korkeat kuin nykyisin ovat, tuo on rataruoskinnan lopettamiseksi ainoa toimiva rangaistusmuoto. Jokainen ajaja, valmentaja ja hevosen omistaja joutuu tottelemaan tuota. - Ja jos ei kuitenkaan joku tottele, (esim. 2-3 vuotiaiden myyntivarsojen tai huippuarvokkaaksi nousemassa olevan jalostusoriin kohdalla USA:ssa), sellaisten tapausten varalle tulee sääntöihin lisätä vielä oma, kova, ja aikeet katkaiseva klausuulinsa. – Esimerkiksi hevosen menetyksen valtiolle. (Tuon kappaleen lisäsin mukaan tähän 2025, katsottuani vastikään muutaman tuoreen, tosi raa'an varsalähdön USA:sta.)

– Mutta noin siis kilpailuissa, radoilla.

Taas näiden hevosten kilpavalmennuksen puolella on tuonkin julman piiskan käyttö valvonnan puuttuessa avointa. Mikä tarkoittaa sitä, että siellä sitä, muiden julmuuksien tavoin, käytetään näihin hevosiin, niin kuin ketä milloinkin huvittaa!

Eikä tämä hevosurheilun sieluton meno ja eläinsuojelulakien löysä tulkinta ja valvonta jää täällä ilman kaameita seurauksia. – Ei meillä eikä muualla –. Maailman mittakaavassa näitä nopeudestaan ja suuresta koostaan huolimatta meidän laillamme herkkiä, ja mitä rakastettavimpia (!), eläimiä kuolee piiskan jäljiltä kilparadoille vuosittain tuhansia! (Ja tuon rajaan koskemaan ravihevosten lisäksi laukkakilpahevosia vain niiden esteettömillä radoilla! – Erilaisilla estekilparadoilla taas nuo luvut ovat moninkertaisia!) Ja kilpavalmennus mukaan lukien näitä vammautuu, invalidisoituu, kuolee ja lopetetaan eutanasialla radoilla ja talleilla, sekä rataraakkeina teurastamoissa ja lopetuslaitoksissa, vuosittain sadointuhansin!

Tuosta puolesta hevosurheilua puhutaan kuitenkin vähän. Ja jos milloin puhutaan, jää puhe yleensä yksittäiseksi, pintapuoliseksi ja lyhyeen. – Ja kun ala on saanut vapaasti näin kasvaa, nyt näitä äänettä apua meiltä huutavia hevosia on maailmassa miljoonia!

– Pysäyttäköön tämä manifesti meidät nyt kuulemaan näiden uhkapeliin ja matalaotsaiseen statuskilpailuun ryöstettyjen hevosten kaamean äänetön, onneton avunhuuto.

Tämä on meidän kaikkien asia.

Meitä apuun huutava lähimmäinen

Ruohoa syövänä lauma- ja saaliseläimenä hevonen kehittyi evoluutiossa hiljaiseksi pakenijaksi. Ja kuin laumaansa suojellakseen, se ei pahimmassakaan pulassa huuda ilmoille hätäänsä myöskään meidän käsissämme. Ja tätä äänettömyyttä silloin kun hevosen odotettaisi huutavan apua, ihminen käyttää nyt rumasti hyväksi. – Me olemme tehneet tästä onnettomasta, nopeasta eläimestä uhkapelien kilpa-ajoissa raa’asti piiskattavan pelinappulan! – Ikään kuin nämä hienovireiset, suuret eläimet eivät tuosta mitään tuntisi – !

Mutta, toisin kuin meillä on ollut tapa ajatella ja puhua näistä hiljaisista eläimistä, nyt niistä tiedetään, että ne tuntevat, ajattelevat, analysoivat ja kokevat asioita myös emotionaalisesti hyvin samoin kuin koemme me ihmiset. Eli, meidän lailla myös näillä ”kilpa”hevosilla on herkästi tuskan, kivun, pelon, ahdistuksen ja hädän tunteva, hyvin kehittynyt hermojärjestelmä ja mieli –. Jotenka, sen lisäksi, että ne laillamme omaavat monipuolisen kognition ja emootiot, (mm. Donald M. Broom 2016), niillä tiedetään myös kivun ja tuskan kokemisen olevan hyvin samanlaista, kuin on meidän omamme. – Ja voipa se olla meidän omaamme herkempääkin – ! (L. Tong 2014)

Ja jo vain tämän hienovireisyyden ja kanssamme läheisen samanlaisuuden vuoksi ja perusteella: jos me haluamme pitää hevosia meille täällä apuna ja seurana, meidän kuuluu alkaa kohdella niitä, niin kuin meidän odotetaan kohtelevan täällä toinen toisiamme. Eli sillä samalla huomaavaisuudella ja huolella, kuin me haluamme tulla itse täällä kohdelluiksi. – Meitä ohjaavassa eettisessä ajattelussa, tuon tulee kuulua näiden herkästi tuntevien ja älyllisten olentojen perusoikeuksiin meidän käsissämme. ( - Niin kuin myös näkyä meidän, niin yhteisissä kuin henkilökohtaisissa kannanotoissa ja vaatimuksissa alaa vastaan ja näiden äänettömien ystäviemme puolesta.)

Omituisesti kuitenkin, tuollaisen ihmisyyden sijaan me olemmekin esineellistäneet (ja antaneet esineellistää) nämä hevoset täällä tunnottomasti piiskattaviksi kilpakoneiksi ja pelinappuloiksi näihin meidän täysin tarpeettomiin, joutaviin ja julmiin huveihin ja totopeliin. Kovaan ja säälittömään rahapeliin ja uhkapeliin, jonka piirissä niitä nyt piiskataan, (ja piiskalla ja muin keinoin rääkäten ehdollistetaan!), tappavaan ylivauhtiin ja pitkäaikaissairaiksi, invalideiksi ja kuoliaiksi uskomattomin määrin. – Ja, niin kuin hevosväki ja eläinlääkärit tietävät, niiden piiskaaminen ja piinaaminen koulutuksessa ja valmennuksessa mihinkään käyttöön enää kelpaamattomiksi hermoraunioiksi ja hulluiksi asti, ei ole alalla edes harvinaista – . – Noin käydessä ne vain sysätään alta pois, ja sen odotetun ”miljoonahevosen” toivossa aloitetaan sama rikos seuraavan uhrin kanssa uudestaan!!

Näiden hevosten kohtelu vaatii meidän erikoishuomiomme

Se oli kai 1980-luvun alulla kun käytin tilaisuutta tutustua tähän meilläkin raviradoille hyväksyttyyn ajopiiskaan ja sen kiputehoon aivan myös omakohtaisesti:

Kahtena eri päivänä testailin tuolloin tuota raskaan teräspuikon sisäänsä kätkevää ajopiiskaa niin, että eri voimakkuuksilla löin sillä pitkin tukevakankaisen housunlahkeen suojaaman sääreni sivua. Ja siinä opin jo nopeasti, että tuo siro piiska oli omiaan tuottamaan voimakasta tuskaa jo varsin vähäisilläkin iskuvoimakkuuksilla. Ja että sillä oli mahdotonta mennä edes, esimerkiksi 20% niin koviin lyönteihin, joita aivan yleisesti näki (ja yhä näkee) vedeltävän hevosparkojen selkiin ja kylkiin kilpa-ajoissa, koska ajojen ohjesäännöt, valvonta ja heikko sanktiointi sen ajajille sallivat ja mahdollistivat. – Ja yhä mahdollistavat!

Ratojen reunoilta ja katsomoista olin katsellut paljon tätä hevosten raakaa, kovaa lyömistä tuolla luvallisella, standardimitoitetulla piiskalla, mutta nyt tiesin siis omakätisenä kokemanani, että jotenkin tuolle raa’alle, hyvin laajalle, systemaattiselle eläinrääkkäykselle, olisi saatava täällä loppu. – Ettei tuollaista piiskaa tulisi saada käyttää näiden, jo nuoruudestani herkiksi tietämieni, suurten eläinten komentamiseen ja hätistämiseen edes yhden lyönnin vertaa tarpeettomasti. Eli, ei oikeastaan koskaan. Ja vain joissakin erikoistapauksissa, vakavan ja välittömän vaaratilanteen estämiseksi, jos lainkaan. – Niin vahva oli tuon piiskan kipuvoima löysän, tukevan farkkukankaan peittämään sääreeni.

Tänään valtiot keräävät totalisaattoripelistä, hevoskaupoista ja alan eri toiminnoista ja toimijoiden tuloveroista kassoihinsa vuosittain miljardeja ja satoja miljardeja euroina, dollareina, puntina, kruunuina, …. Alasta on tullut suurten rahavirtojen ala. Mutta internetin monipuolisen tietotulvan - ja alan ja kilpailujen pitkään jatkuneen, tiiviin seurantani avulla, huomasin loppukesällä 2018 viimein pääseväni tarttumaan tähän alaan riittävän tiukasti, auttaakseni jo muitakin näkemään tuonne alan kauhealle ja rumalle, nurjalle puolelle. - Näkemään, mitä radoilla ja meidän selkämme takana näille hevosille ja varsoille täällä tehdään ja tapahtuu. Niin, että me lopultakin tietäisimme lähteä vaatimaan ja valvomaan tälle, meidän kaikkien yhteiselle häpeälle täällä asianmukaisen lopun. - Lain, tiedon ja tieteen tuella.

- Alasta täysin sivussa elävinä meistä useimmathan ovat tässä asiassa tavallaan sivullisia. Mutta koska ei hevosista itsestään ole puolustamaan itseään tätä niille järjestettyä, systemaattista ja raakaa ryöstöä ja pahoinpitelyä vastaan, meidän on ihmisinä herättävä menemään niille tässä apuun. – Aivan jo siksikin on, koska ihmisinä ihmisiä ollaksemme, kuinka me asian nyt tietäen voisimme koskaan antaa tämän kauhistuksen täällä jatkuakaan?

- Ja niin yksi ensisijaisista pyrkimyksistäni tällä väen ja valtiovallan informoinnillani onkin, että me saamme valtiovallan, niin meillä kuin muualla, katkaisemaan tämä ajattelematon ja hevosille armoton, hevosurheilun ja vedonlyöntipelin välinen kytkös.

- Sain vastikään (nyt syksyllä 2024) kuulla pitkästä aikaa taas kerran jonkun sanovan (politiikan laidoilta) tätä, näitä hevosia koskevaa ihmisyysvaatimusta epärealistiseksi. Mutta näin nyt ei vain saa täällä olla eikä mennä! Tämän asian täytyy mennä asianmukaisiin käsittellyihin niin, että tuo vaatimus täällä toteutuu, ja toteutuu viivytyksittä. ( - Joskin esim. viiden tai kymmenen vuoden portaistetulla alasajosuunnitelmalla. - Jona aikana kaikki toto-ajo hevossilla voidaan haluttaessa siirtää täällä vain ihmisvoimin ja konein tapahtuvaksi. Niin kuin korvaavaa ratkaisua haluttaessa olen tuonnempana esittänyt.)

Ihmisyys vastaan pikkusieluinen kunnianhimo ja raha

Totalisaattoripeliä, kilpa-ajojen liian suuria palkintorahoja, hevoskauppaa ja julmuutta. – Ala huokuu tänään ahneutta ja hienostumatonta kunnianhimoa, ja käsittämätöntä tunnottomuutta näitä kehittyneitä ja herkkiä, jaloja ja viihtyisiä eläimiä kohtaan.

– Kovaan vedonlyöntiin kytketyt laukka- ja ravikilpailut merkitsevät näille alalle vedetyille hevosille suunnattomia määriä tuskaa ja vammauttavaa piiska- ja kuolainkuria, pelkoa, kauhua, stressiä ja ahdistusta. – Ja erilaisten fyysisten rasitusvammojen lisäksi sopimattoman kilpailuruokinnan myötä useimmat näistä hevosista saavat tuosta jatkuvasta pelosta, stressistä ja ahdistuksesta mm. mahahaavan. – Kilpahevosista jopa yli 90% saa sen –! – Tosin ihmisten käsissä sen normaaliesiintyminenkin on samoista syistä jonkinasteisena n. 40 – 50% - .

Lisäksi alaa voi samoista syistä varjostaa selittämättömän korkea määrä hevosia äärimmäisen tuskallisesti tappavaa ähkyä; vakavaa sisäontelosairautta suolisolmuineen, kiertymineen ja tukkeumineen. – Ja kun alaan lisäksi liittyy hevosten hengenvaarallista dopingia vierailla aineilla, sekä yhtä vaarallista ylilääkintää luvallisilla lääkkeillä, ala alkaakin jo oudosti haista. – Ratakuolemia, treenikuolemia, hämäriä tallikuolemia, ajattelematonta, ja jopa sadistista piinaa ja teurastamoon johtavaa, tuhoisaa treeni- ja kilpailurääkkiä. – Tuo on, mitä alan kulisseissa ja pinnan alla on ja tapahtuu –. Ja vaikkei tuo ole alan kokokuva, se kiistatta on sen hyvin laaja osakuva.

– Vuosikymmeniä ovat valtiot tienanneet totalisaattoriajojen järjestämisistä vuosittaisia miljoona- ja miljardituloja. Ja mm. siksi ollaan yhteiskunnissa oltu haluttomia ottamaan asiaankuuluvasti huomioon tämä, näiden hevosten laaja ja systemaattinen, vakava ja raaka väärinkohtelu ja väärinkäyttö. Mutta nyt olen lähtenyt kynän voimalla hakemaan tälle, meille kaikille häpeälliselle ilmiölle täällä tiukkaa muutosta ja loppua.

Suuren yleisön painostuksesta meillä Pohjoismaissa on hevosten ratapiiskaamista saatu siistiytymään aiemmin, esim. vielä 1980 - 2000-lukujen vihaisina viuhuvista piiskameristä huomattavasti. (Ja kesästä/syksystä 2019 lähtien meillä Suomessa säikähdettiin määräämään ajopiiskan käyttöä kilpa-ajossa lähinnä enää pieneksi räpsyttelyksi. – Näin sen jälkeen kun tuona kesänä olin tehnyt tämän - tuolloin vielä pahoin keskeneräisen - tiukanvaativan manifestini hälytyspostitukset tuleville hallituspuolueille, MMM:lle ja Veikkaus Oy:lle - .) Mutta yhäkin näille hevosille pahin tapaa tapahtua niiden valmennuksessa. Tuolla, pitkin valtakunnan toinen toistaan hämärämpiä valmennustalleja ja syrjäisiä treeniratoja kautta maan.

– Eli syrjäisissä paikoissa, jotka jäävät täällä valvomattomiksi, koska ei ole käytännössä mahdollista laittaa kaikille näille hevosille omaa, aina paikalla olevaa, varsasta saakka niitä henkeen ja vereen täällä puolustavaa henkivartijaa!

- Jonka vuoksi myös huolestuneet eläinlääkärit sanovat, että kaikista laeista ja säännöistä huolimatta näiden kilpahevosten kohtelun riittävä valvonta on vaikeaa ja mahdotonta.

Hevosurheiluun on pesiytynyt systemaattinen eläinrääkkäys kuin normina

"Jag har sett många hästar som varit skadade. Det blir svullnader på huden och man kan direkt se hela piskans längd som en upphöjning." - "Det värsta är ändå hur rädd hästen blir för spöet i framtiden."

”Olen nähnyt paljon pahoinpideltyjä hevosia. – Kun hevosille nousseet veripaukurat näkyvät koko piiskan pituudelta – . – Ja kuitenkin pahinta on se, kuinka piiskanpelkoinen hevosesta tulee jatkossa".

Noin puhui ruotsalaiselle Aftonbladet -lehdelle tuon armottoman ravipiiskan käytöstä ja sen vaikutuksesta hevosiin Lars Audell, Maatalousministeriön Tukholman Solvallan ravikeskukselle asettama rataeläinlääkäri, joka tappouhkailujakin uhmaten taisteli vuosikymmenet hevosten puolesta tällä Ruotsin raviurheilun pääradalla. ( - Työ jäi tuossa taistelussa hänelläkin kesken, ja tulokset surullisesti, vain laihoiksi - .)

– Piiskan käytölle kilpailussa itse radalla on eri maissa omia rajoituksiaan. Mutta koska rangaistukset noiden, jo aivan liian sallivien rajojen ylityksistä tapaavat olla kaikkialla liian pieniä, niitä suruitta myös rikotaan. – Kun taas tuo valmennuksessa näihin hevosiin hakattu, kauhunsekainen piiskanpelko, se seuraa niitä silloinkin, vaikka meistä voi näyttää, ettei piiskaa käytetä enää niin roisisti itse radalla. – Ne kun saa kauhunsekaiseen pakoon ja niitä rikkovaan ja tappavaan ylinopeuteen vain jo ajajan/jockeyn sähähtely, merkkivihellys tai -huuto, tai annettu muu merkki, (vaikkapa vain vähäinen napsuttelu piiskalla kärryn aisaan tai hevosen lautaselle!), jos ne jo ennestään on pelkokäsitelty raaoin piiskauksin ja niihin liitetyin merkein tuolla niiden kirotussa "valmennuksessa".

– Puhumattakaan, että tuohon "valmennukseen" piiskan ohella käytetään jatkettua sähköshokkikäsittelyä á la Svanstedt–Jepson–Perssonin kopla, kuuluisan ruotsalaisen raviohjastajan, Åke Svanstedtin - ja lukuisien muiden kilpavalmentajien - valmennustalleilla. – Kun iäkseen suunniltaan pelotellun hevosen silmät tallille palattaessa ovat kauhusta levällään ja (verenpurkauksista?) punaiset –. Tai, niin kuin tapahtui toisessa medialle kerrotussa tapauksessa siellä: takajaloilleen noussut hevonen survoo tallille

tultaessa etukavioillaan ilmaa niin, että sen uskottu hoitaja, pian itsekin ohjastajaksi valmistuva nuori mies, katsoo kauhuissaan, mitä hänen hoitamalleen ja vaalimalleen hevoselle tehtiin sähköpiiskavalmennuksessa tallin syrjäisellä treeniradalla. – Ja kävelee voimattomana sivuun itkemään.

Viittaan tuossa Åke Svanstedtin entisistä hevostenhoitajista Disa Zettermaniin (jonka haastattelu TV-dokumenttiin johti siihen, että yleinen syyttäjä vei asian oikeuteen) ja Paw Mahonyyn, jotka marras – joulukuun vaihteessa 2009 todistivat Svanstedt-jutussa Skaraborgin käräjäoikeudessa, Ruotsissa.

– Itse oikeudenkäyntiin johtanut TV-dokumentti löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=f7X1FNupnBc

Se on Ruotsin Television TV4:n hyvin tehty raportti "Piskad till framgång" ("Piiskattu menestymään"), jonka kanava esitti 30.11.2008. – Kannattaa katsoa –!

Ja taas Paw Mahonyn kokemaa tapausta raportoi laajalevikkinen Aftonbladet -lehti täällä: https://www.aftonbladet.se/sportbladet/trav365/a/7lPajW/jag-har-blivit-hotad-till-livet.

- Puhun asiasta laajemmin tämän manifestin liiteosassa.

Alan lahkokuntaisuus ja hyvä-veli-korruptio

Yksi hankalista puolista alan tervehdyttämistä ajatellen on ollut, että kritiikin silmäänkin aika ajoin joutuvasta hevosurheilusta on tullut alana sisäänlämpiävä. Lahkolaisella mustasukkaisuudella sen väki vartioi oikeutta sanella, mitenkä meidän ulkopuolisten kuuluu suhtautua alaan ja siellä vallitseviin, toinen toistaan rumempiin käytäntöihin alan hevosten kohtelussa.

– Ja, niin kuin täällä meillä olen parin eläinsuojelujärjestön taholta saanut tietää, tässä oman hiekkalaatikon vartioinnissa voidaan käydä jopa vihamielisen uhkaaviksi ja päällekäyviksikin. Minkä vuoksi enää vain alasta nettoava valtio voi menestyksellä käsitellä tätä alaa, ja laittaa sen ruotuun kun, tiedon lisääntyessä näistä hevosista ja niiden kohtelusta, asiat niin nyt vaativat. – Ja kunhan me saamme maamme valtiovallan asianmukaisesti asialle lähtemään!

Tämä kun ei ole ollut lainkaan niin selvää ja varmaa kuin olisi asiallista odottaa. Ilmeisesti koska se määrä meidän päätöksentekokoneiston jäsenistöstä ja virkamieskunnasta, jolla on alaan henkilökohtaisiakin intressejä ja kytköksiä, ei ole aivan vähäinen. – Kovankin pelaamisen lisäksi kovapalkkaiset kansanedustajat ja virkamiehet omistavat ja osa-omistavat kilpahevosia, tai ovat tällaisten omistajien ja/tai alan isojen tappien "Hyviä Veljiä" –. – Ja, niin kuin tiedämme oman yhteiskuntamme muusta hyvä-veli-korruptiosta, ilmiöllä tapaa olla asioissa oma, kalvava painoarvonsa –.

Mutta, jos nyt tänne on laajana normalisoitunut näiden hevosten systemaattinen ja säälitön piina- ja piiskauskulttuuri osaksi joitakin kiehtovaa uhkapeliä, meidän on voitava vastuuttaa kaikkea inhimillisyyttä tukemaan luotu valtiovaltamme asianmukaisiin toimiin näiden hevosten auttamiseksi ulos tästä niiden, muutoin loputtomasta ahdingosta. Eli, käytettävissä olevia keinoja käyttäen, valtiovallan tulee purkaa kokonaan ja ilman viivytyksiä näiden hevosten nykyinen, nyt kauhea asema ja tilanne.

Tiede tuo varteenotettavaa uutta tietoa

Hevosten ratapiiskaamisesta ja kivun tuntemisesta on spekuloitu paljon ja pitkään. Mutta tuon piiska-ja-hevosten-kipu -asian oikeasta selvittämisestä ja meille esilletuonnista me saamme kiittää tänään mm. australialaisia:

Vuonna 2014 haettiin Sydneyssä tietoa hevosen ominaisuuksista kokea piiskaamisen sille tuottamaa kipua. Ja tältä tuo selvittely näytti, kun asialle lähti Australian yleisradioyhtiölle, ABC:lle asiaa tutkinut toimittaja/eläinlääkäri, Jonica Newby: https://www.youtube.com/watch?v=WE6MikeGYsQ . (- paste, copy ja siirrä hakuun! - Muuten ei toimi.)

P.s. Ohjelmassa Racing Australian senaikainen toimitusjohtaja, Peter McGauran vakuutti muka huolehtivaisesti, että jos on todistettavissa, että piiskanlyönti tuottaa hevoselle tuskaa, niin "tietenkin me kieltäisimme ruoskan". “of course, we would do away with the whip." (videon kohdasta 20:30) - Mutta kuinkas kävi? - Jouduttuaan myöhemmin kohtaamaan mainitut todisteet, hän kieltäytyikin kieltämästä piiskankäytön radoilla väittäen, että se menisi "liian pitkälle" eikä olisi "kilpa-ajojen edun mukaista". -- Luitte oikein. Vähät hevosten tuskista ja hädästä … "ei kilpa-ajojen edun mukaista"!

Meille ehkä erityisen kiinnostavaksi videoraportti muuttuu kohdasta 11:30 eteenpäin. Siinä hevosen ja ihmisen nahan kipuherkkyysominaisuuksia selvittelevät ja vertailevat Jonica Newby, sekä Sydneyn Yliopistosta eläinlääketieteellisen oikeuspatologian tohtori Lydia Tong. – Toimittaja jopa oman nahkansa koetukseen laittaen, vaikkei siinä jockey hennokaan lyödä tätä kuin tuskin puoliksi niin kovaa kuin lyövät jockeyt aivan yleisesti hevosiaan laukkakilpailuissa. Ja hyvä toki niin. – Piiskan tuskateho ja kliininen vaikutus tulevat riittävän selväksi raportissa toki jo noinkin.

Patologi Tong taas näyttää raportissa näyttötarkoitukseen värimallinnettua mikroskooppipoikkileikkauskuvaa ihmisen ja hevosen nahasta. Siinä hevosella on pinnan alla paljon enemmän ärsykkeeseen (esim. piiskaniskuun) reagoivia tuntohermon päitä, ja ne ovat myös lähempänä pintaa, kuin on vastaavasti ihmisellä. Josta löydöksestä Dr. Tong tulkitsi, että hevosen kivuntuntoherkkyys ja -voimakkuus tiettyyn piiskaniskuun voi olla jopa suurempi, kuin on meillä ihmisillä.

- Katso myös hänen työryhmänsä varsinainen, laaja ja tarkempi tutkimus aiheesta vuodelta 2020: https://www.mdpi.com/2076-2615/10/11/2094 . – Joka laajempi tutkimus osoitti piiskaniskun tuntemisen olevan ihmisillä ja hevosilla toisiaan vastaavaa –. – …. ”Saadut havainnot osoittavat, että ihon kivulle herkkä epidermaalikerros hevosella on yhtä runsaasti hermotettu ja saman paksuinen kuin se on ihmisellä. Mikä osoittaa ihmisillä ja hevosilla olevan vastaavat keskeiset anatomiset rakenteet pintakivun kokemiselle.” (5. Conclusions)

Tästä Animals Australia myös vuodelta 2023: https://animalsaustralia.org/our-work/compassionate-living/science-reveals-whips-hurt/

Mitä taas tulee eläinten tietoisuuden ja tunteiden tutkimukseen ja löydöksiin yleensä, siitä sanoo pitkän uran arvostettu etologi, Cambridgen Yliopiston professori emeritus, Donald M. Broom tiedeartikkelinsa abstraktissa näin: ”There is evidence for sophisticated cognitive concepts and for both positive and negative feelings in a wide range of nonhuman animals.” (”Considering animal’s feelings”, 2016) – Ja tässä häntä komppaa tänään hyvä joukko muita tunnustettuja eläintutkijoita –. -- Eikä tätä, ja mm. hevosten tuskan tuntemista, järkevässä keskustelussa nykyisin (2025) enää kiistetäkään. Kyse nyt on enää siitä, mitä me sosiaalisesti hyväksymme näille hevosille tehtävän. - Mikä on oleva tätä asiaa koskien meidän, suuren yleisön alaa koskeva SLO; social licence to operate?

– Tuonnempana tuon esille myös tutkija-eläinlääkäri Kati Tuomolan suomalaisen tutkijaryhmän viimeaikoina julkaisemaa tutkimustietoa omien ravihevostemme liian kovakätisestä ohjaskäsittelystä kilparadoilla. - Tässä tapauksessa niille tiukoilla ohjaksilla ja eri kuolainvirityksillä aiheutetuista, hyvin yleisistä ja usein vakavista suuvaurioista.

Tilanteen oikaisuun

Kyseenalaisiin asenteisiinsa jäänyt ja lukkiutunut hevosurheilu on alana oman likansa vanki, ja siksi siitä tuskin on itse itsensä rehelliseksi siivoajaksi. – Niin kuin ei ole tietysti myöskään itsensä lakkauttajaksi. Joten, sikäli kuin tämä tunnottomalla välinpitämättömyydellä, ahneudella ja julmuudella liattu hämäränpesä halutaan täällä siivota, siihen tarvitaan vahvan ulkopuolisen toimijatahon väliintulo. Eikä tuohon Herkuleen urakkaan täällä löydy montaa sopivaa ja riittävän vahvaa tekijää tekijäksi.

Tähän tehtävään oikeastaan ainoa ajateltavissa oleva taho on valtiot. Ja valtiotkin ovat alasta paljon rahaa kuittaavia asianosaisia, ollen alan verottajia. - Ja meillä myös kaikkea totalisaattoripeliä hallinnoivan Veikkaus Oy:n täysomistaja. Minkä vuoksi tämän siivouksen luottaminen valtiovallallekin ilman valppaan kansalaisyhteiskunnan kontrollia tulee olemaan, kuin jos jättäisimme pukin kaalimaan vartijaksi.

Mutta valppaana kansalaisyhteiskuntana me voimme panna valtiovallalle asiassa etiikan vaatimusten lisäksi myös aivan lakipohjaisia ja parlamentaarisia paineita. Eettisen lisäksi asiapohjalta nykyiset, hevosilla ajettavat totalisaattoriajot kun kuuluu lakkauttaa myös jo laittomina, koska näihin liittyvä kivun, tuskan, hädän ja ahdistuksen tuottaminen hevosille kilpailuissa ja kilpavalmennuksessa, jo lähtökohtaisesti tarpeettomana, on suoraan meidän eläinsuojelulakimme vastaista.

Eli, sikäli kuin ei näiden hevosten radoilla ja valmennuksessa kohtaamaksi tiedettyä pahoinpitelyä ja tarpeetonta kovakätisyyttä voida riittävän valvonnan vaatimien, valtavien resurssien puuttuessa ehkäistä, joutuu valtiovalta ajamaan tarpeettomana alas koko tämän, näitä hevosia kilpakoneina ja pelinappuloina käyttävän osan maan huviteollisuutta.

Laillisuustausta

Asian laillisuutta tarkastellen ei voimassaolevaa eläinsuojelulakia voida tulkita eikä lievennellen soveltaa niin, että edes valtiolle tuottavaan rahapeliin kytkettynä näitä hienoja eläimiä saisi piinata, rääkätä ja piiskata kilparadalla tai radan ulkopuolella, niiden valmennuksessa, niin kuin alalla nyt on tapana. – Viimeistään tarpeettomaksi katsottavana on kaikki tuollainen minkä tahansa eläimen kohtelu ollut Suomessa epäeettisyyden lisäksi myös lainvastaista ainakin eläinsuojelulain voimaan tultua, vuodesta 1996. - Ja niin ei sille olisi koskaan tullut antaa täällä myöskään tilaa nämä vuosikymmenet!

Eli eivät tässä ole näiden vuosien varrella toimineet lainvastaisesti vain näiden hevosten piiskaajat ja piinaajat tuolla radoilla ja valmennuksessa. Perustellusti tähän voidaan lukea osasyypäiksi myös ne tahot, jotka tämän ovat maassa sallineet joko säännöissään tai ilman niitä, ja jotka ovat väkeä tähän eri tavoin - kuten suurilla palkintorahoilla, alan puutteellisella ja laiminlyödyllä eläinsuojelulain valvonnalla, ja puuttuvilla ja liian lievillä, mm. tällaista hevosten rumaa väärinkäyttöä ehkäisemään tarkoitetuilla rangaistuksilla - houkuttaneet ja rohkaisseet. – Puhun nyt siis ainakin maan Maa- ja Metsätalousministeriöstä ja sen asianosaisista virkamiehistä sekä Suomen Hippoksesta, Fintoto Oy:stä ja Veikkaus Oy:stä. Mutta, oikeuslaitostamme unohtamatta (!), puhun nyt myös maan lukuisista hallituksista ja niiden Maa ja metsätalousministereistä.

Kun siis totalisaattoripelin kytkentä hevosurheiluun aikaansaa, edistää ja rohkaisee maassa laajaa lainvastaista eläinten kovaa kohtelua ja systemaattista eläinrääkkäystä, meillä kansalaisilla on laki vaatimuksemme takana, jos me käymme vaatimaan, että maamme eläinsuojelulain ja sen hengen vastaisena, totalisaattoripelin ja hevosurheilun kytkös on katkaistava. Että tällaiset kaupalliset, palkinnoilla houkuttavat ja vedonlyöntiin liittyvät hevosten nopeuskilpailut ylipäätään, on maassa kiellettävä, ajettava alas ja lakkautettava. - Palaan pian lähemmin tuohon lakiin ja tällaisen vaatimuksen esittämistä tukeviin lainkohtiin.

Viimeistään tässä vaiheessa on ehkä syytä korostaa, että tällä brutaalin hevosurheilun kaatohankkeella ei ole tarkoitus ajaa alas lukemattomien, vilpittömästi hevosten edun puolella olevien harrastajien kiintymyksellistä ja hevosille parasta tahtovaa ja tarjoavaa hevosharrastusta. – Tämän manifestin ensisijainen tarkoitus on saada kiinnitettyä yleinen ja viranomaishuomio täällä laajana nyt esiintyvään hevosten ajattelemattoman kovaan ja raakaan kohteluun, sekä saada totopelin pitäjät ja kilpa-ajojen järjestäjät puhdistamaan pelinsä, vapauttamalla tähän vedetyt hevoset niiden kohtaamasta vakavasta ja systemaattisesta pahoinpitelystä, väärinkäytöstä ja väärinkohtelusta.

Aja, aja! – Piiskaa, piiskaa! – Kör, kööör!!!

Mutta katsokaamme vielä hieman lähemmin tuota luvallista ja 120:en grammaan painostandardoitua, raviohjastajan siroa, julmaa ajopiiskaa ja sen käyttöä.

Meillä totalisaattoriravien kilpailusääntö sanoo: "Hevosella on pyrittävä voittoon tai parhaaseen mahdolliseen sijoitukseen". Mutta totopelin hengen mukaan pelaajat, ja suuren palkintorahan houkuttamana hevosenomistajat, odottavat, että hevonen olisi saatava lähdössä voittajaksi tai ensimmäisten kolmen joukkoon niillä keinoin kuin mukana on. Ja niin ottavat ajajat ja jockeyt avukseen mukana seuraavan piiskansa. Jolla piiskalla he aivan yleisesti ajavat ylivauhdilla ja tuskallisella ylirasituksella hevosestaan pitkällisiä hoitoja vaativan ramman tai pysyvästi invalidin rataraakin. – Jolleivät jo saman tien aja sitä äkkikuolemaan tai paikalla eläinlääkärin lopetettavaksi –!

Kun siis ajajasta/jockeysta näyttää siltä, etteivät hevosen vauhti ja voimat riittäisi tarjolla olevaan voittoon eivätkä odotettuun, kovaan palkintorahaan ilman piiskaa, viimeistään pelin henki ja paineet eri puolilta vaativat, että tuolla piiskalla vauhtia kuuluu hakea ja löytää tuosta eläin-parasta lisää. Tätä odottaa rahaa hakevien hevosenomistajien joukko, ja tätä vaativat rahansa totopeliin panevat pelaajat. Koska tästä väestä vasta tuo on radalla kunnon, reilua totalisaattori-ajoa. – Säyseämmästä säännöstä huolimatta raviväen tuolloin tällöin kuultu motto (jonka paineen alaisina ajajat radalla osin ajavat!) onkin, että kilpa-ajossa hevosista ”kuuluu ottaa irti kaikki”.

– Ruotsalaisissa ravipuheissa tuota toistetaan yhtenään, ja se on hyvin tuttua myös meillä täällä! Mutta. Ikävä vain, tuo ”reiluus” ei voi olla reilua näitä hevosia kohtaan!

Ja jos ei voi olla, me raa'an julmuuden kyseessä ollessa joudumme kysymään, kumpien edun kuuluu mennä toisten yli? Totopelaajien ja hevosenomistajien, vaiko hevosten? – Tähän saakka on hevosten etu ja hyvinvointi saanut väistyä - .

Aikanaan meillä vastattiin hevosten puolesta huolestuneen, ja näkemiensä rata-brutaliteettien vuoksi kaikkoamaan lähteneen yleisön antamaan paineeseen, ja radoilla aiemmin yleiselle, hevosten räikeän raa’alle piiskauskulttuurille lähdettiin hakemaan rajoja edes laiskasti. Mutta koska kyse on isoista palkintorahoista, ruotsalaisten (- ennen siellä 1.1.2022 voimantullutta suurta muutosta -) kovaa lyömistä unohtamatta, erityisesti ranskalaiset, italialaiset, australialaiset, britit ja amerikkalaiset ruoskivat yhä hevosiaan radoilla mielin määrin joka päivä.

Poimitaan sitten vain suuret palkintorahat, ja kyynisesti suu hymyssä maksetaan asetetut, olemattoman pienet sakot tuosta, mitä häpeällisimmästä rikoksesta eläintä ja elämää vastaan, ja homma jatkuu – !

– Mutta jottemme me suomalaiset alkaisi nyt näyttää tämän asian suhteen jo kovinkin puhtoisilta, minun täytyy lisätä tähän, että näkee tätä kovaa lyömistä täällä meidän kotihipoissakin – . – Viimevuonna katsoin netin kautta suuripalkintoista (120 000 euroa) Suur-Hollolan Ajoa 2019, ja sen voittajan rumaa piiska-ajoa, kun meidän oma, iäkäs "mestariajajamme" suomi loppusuoralla hienoa ruotsalaista ajokkiaan tällä julmalla piiskalla selkään kovilla lyönneillään, niin, että raikui! – Ja tätä kovakätistä hevos-ystävyyttä olen nähnyt vuosien varrella häneltä ja lukuisilta muilta näiltä piiskan mestareilta paljon! – Ja Ravikuningatar 2020 -tittelihän myös otettiin kisan viimeisen lähdön rumalla, törkeällä eläinsuojelurikoksella – . (Lähdöistä on videot internetissä.)

(Kirjoitin tuolloin, että ’näkee’. Mutta tämän tiukan manifestini alettua päästä lukuun lopulta oikeissa paikoissa, tänään me voimme onneksi sanoa tuosta hevosten sieluttomasta ruoskimisesta meidän ja useiden muiden maiden radoilla, että näki. – Muutos hevosten ratapiiskauksen osalta on ollut valtava. Ja erityinen kiitos tästä kuuluu sille jollekin, joka tästä manifestista tiedon Ruotsiin "vuotaen" 2021. saattoi alulle tämän, näille kilpa- ja urheiluhevosille korvaamattoman arvokkaan muutoksen aallon.)

Eli, ei tuo rajojen haku toimi meilläkään. Ohi kaiken ruman valmennuksen, me näemme tuota sielutonta ”kovaa ajamista” jatkuvasti myös meidän radoilla. – Koska meilläkin sakot ja rangaistukset rikoksesta ovat olemattoman pieniä suhteessa ajajien ja hevosenomistajien mielissä häämöttäviin suuriin palkintorahoihin. – Tällä kertaa tuosta kuningatar-lähdöstä 57 000 euroa - 1 500 euron sakko = 55 500 euroa! Plus tuo alalla arvostettu titteli suomenhevostammalle ”Virin Camilla”. -- Suur Hollola voittoajosta en tiedä langetetun mitään rangaistusta - .

– Eivätkä nuo suuripalkintoiset erikoislähdöt suinkaan ole poikkeuksia tuossa kovassa piiskan käytössä. – Sitä näkee päivittäin ja viikoittain.

– Eilen illalla (2021) katsoin internetissä kolmen kotimaisen lähdön viimeiset puoli kilometriä. Yksi niistä oli lämminverihevosten lähdöstä Rovaniemellä. Siellä kun lähtö 5:n hevoset olivat tulossa maalisuoralle, yksi noista pohjoisen tunnetuista ajajista lähti antamaan ajokilleen tuota armotonta ajopiiskaa. – Pitkä sarja kovia, julmia, äärimmäisen tuskallisia lyöntejä. Ja kyse oli vain 800 euron ensimmäisestä palkinnosta! ( Rovaniemi 19.3.2021, Lähtö 5.)

– Kyse on hevosten omistajien ja ajajien lisäksi viranomaisten ja alan eri toimijaryhmien vinoutuneesta asenteesta elämänkunnioitukseen ja näihin suurenmoisiin eläimiin. – Ja tälle matalaotsaisen ajattelemattomalle asenteelle ja siitä kumpuaville, kauheille käytännöille näitä hevosia kohtaan, näille meidän on nyt haettava täällä tiukka ja ehdoton loppu. Kaikkialla!

Myös muualla maailmassa rahapelin vuoksi hyvin suosituissa laukkakilpailuissa käytetty piiska on lasikuitu- tai erikoismuovirunkoinen lyömäase. Se vain on vankempi ja toisen mallinen. Useimmissa maissa sen (odotettua!) iskupintaa on nyttemmin levitetty ja pehmustettu, mutta se on silti aina vähintään kolmanneksen raskaampi

kuin on 120-grammainen ravipiiska. – Minkä lisäksi on käytössä jopa liki neljä kertaa raskaampi, eli yhden englannin paunan painoinen, kauhea lyömäase! Ja myös näillä murjotaan hevosia kauhistuttavin, repivin lyönnein pakokauhuun niin, että hevosten herkkätuntoinen nahka ja lihaskudokset, ja usein myös kylkiluut (!) siinä vaurioituvat.

– Tuota jälkeä voi tuskin olla kauhistumatta, jos sitä pääsee näkemään nahan alta paljastettuna teurastamolla, tai kuvattuna hevosen kuolinsyyn selvityksen yhteydessä.

– Eivätkä laajojakin verenpurkaumia iskukohdissa aiheuttavat lyönnit voi olla näille herkille eläimille kuin hyvin, hyvin tuskallisia!! – On vahinko näiden meidän käsiimme joutuneiden onnettomien pakoeläinten kannalta, että evoluution tuloksena ne eivät valita, ja esim. koiran lailla huuda ulos hätäänsä ja tuskaansa tuossa sydämettömässä kohtelussaan. Koska paljolti juuri siksi meidän ihmisten on halutessammekin niin vaikeaa huomata ja ymmärtää näiden hevosten ahdistusta, kauhua, hätää ja tuskaa, kun ne tuolla pyrkivät pakoon tuota piiskaamistaan, - ja/tai valmennuksessa niille merkein etukäteen ehdollistettua piinaa ja rääkkäystään.

Mutta näin siis näitä eläinparkoja kohdellaan ja murjotaan tänään kilparadoilla ja "valmennuksessa" joidenkin huvin ja vedonlyöntipelin nimissä! – Maailmassa päivittäin sadoissa ja viikonloppuisin tuhansissa lähdöissä! – Tuhansia ja tuhansia; satojatuhansia ja miljoonia kauheita, anteeksiantamattoman kauheita lyöntejä eläviin eläimiin !

Ja tuo ”jalostus”?

Tunnottomat kovanaamat alalla ja pelihalleissa sanovat, että nuo hevoset ovat jalostetut kestämään tuon kovan ja kovakouraisen treenin ja kilpailukäsittelyn. Mutta tosiasiassa, näinhän ei tietenkään ole. Ne nimenomaan eivät kestä sitä!

– Mitä olisivat täällä muutoin nuo alan hevosten järkyttävät loukkaantumis-, sairaus- ja kuolintilastot? – Esim. USA:ssa 1200 ratakuolemaa per vuosi! (Kts. Liiteosa.)

– On siis päivänselvää, ettei tällainen voi olla hyväksyttävää noiden muutamien tunneköyhien ja tunnevammaisten katsojien ja pelaajien huvin ja harrastuksen pidoksi! – Ei tietenkään voi, jos asia on meidän ja sivistyneiden ja järjestäytyneiden yhteiskuntien hallintavallassa –.

Kuulemme puheita hevosten jalostuksesta niiden nopeuksien lisäämiseksi, mutta kuinka me koskaan voimme käyttää näin, jo äärimmäisen julmaa jalostusmuotoa täällä millekään eläinlajille, kuin on tällaiset kilpa-ajot? Eikä ehdottomasti tänne myöskään tarvita näiden hevosten pidemmälle menevää jatkojalostusta niiden nopeuden lisäämiseksi!

– Jo nyt täällä nähdään tuon lisänopeutta hakevan hevosjalostuksen menneen joissain kohdin vakavasti pieleen. Näistä yhden mainitakseni voin ottaa englantilaisten täysveristen tänään laajan, huippunopean rodun, jonka yksilöiden keuhkot eivät kestäkään pitämään poissa (usein vakavaksikin muodostuvaa, eli tappavaa) verenvuotoa niiden täydessä kilpavauhdissa edes mailin matkaa. Ja toinen on näiden hevosten liian ohuiksi ja pitkiksi jalostetut jalat, joka epämuodostuma taas jatkuvasti katkoo äärimmäisen tuskallisesti (ja poikkeuksetta eutanasian kautta kuolemaan johtaen!) niiden etujalkoja. - Ja tietenkin on ennätyksien rikkomiseen tähtäävän kilpailuttamisen käyttö tällaisten jalostusvikojen poistamisvälineenä väärä. Jo logiikkakin sanoo, että se vain ylläpitää näiden katastrofien noidankehää. – Emmekä me tarvitse näiltä eläimiltä mitään lisävauhtia! Tämän on kertakaikkiaan tultava meille selväksi! -Noiden ihmisten tässä kuuluu muuttua asenteineen, mielihaluineen ja järjenkäyttöineen! – Eikä meidän joka tapauksessa tule antaa näiden vapaasti noudattaa tässä asiassa omia mielihalujaan -.

– Meillä on eläinsuojelulain tarkoitus suojella myös hevosia mm. näin: ”Sellaisen jalostusmenetelmän käyttö, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on 8 §:n mukaan kielletty.” Ja tietysti me joudumme lukemaan tällaiseksi menetelmäksi jalostuksen, jossa hevosia ahdistavana ja tuhoavana kriteerinä käytetään niiden nopeusennätyksiä sekä piiskansietoa valmennuksessa ja kovapalkintoisissa totalisaattoriajoissa!

– Näiden eläinten sijaan meidän ihmisten kuuluu muuttua, ja meidän asenteemme näihin hevosiin kuuluu muuttua!

Ja nyt käsi sydämelle!

Me näemme, että näiden hevosten hädänalainen tilanne tarvitsee meitä ja meidän yhteistä ihmisyyttä. Eli kun eivät nämä miljoonat hevoset pääse itse hakemaan apua omaan ja tulevien jälkeläistensä kaameaan tilanteeseen, meidän ihmisten on noustava vahtimaan, että yhteiskunnissamme loppuu tämä hevosurheilun ja rahapelin kytköksessä nyt näkemämme elämänkunnioituksen julkea häpäisy.

Tämän me olemme myös velkaa näille, meitä vuosituhansien läpi avuliaasti ja nöyrästi paljossa ja lukemattomin muodoin täällä palvelleille, mittaamattomasti apua ja selviytymisturvaa meille antaneille, ja meitä vahvasti eteenpäin täällä auttaneille apulaisillemme, rakastettaville tovereillemme, ja lumoavan upeille kanssaeläjillemme.

Eri puolilla maailmaa on onnistuttu lakkauttamaan taustoiltaan raakoja vinttikoirakilpailuja, joista otan tähän yhden tapauksen Pohjois-Amerikasta. Ja teen sen siksi, että artikkelilainaus kanadalaisesta ravilehdestä on meille rohkaisu valistuneiden ja päättäväisten kansalaisten joukkovoimasta tällaisissa asioissa:

... "should animal rights groups target harness racing [= ravikilpailut] because of whipping, the results could be disastrous. If you doubt it, just ask the greyhound industry in Massachusetts. A referendum to end greyhound racing in the state failed in 2000, but its backers persevered [pysyivät lujana]. In 2008, the public voted to ban the sport beginning in 2010, even though it will mean elimination of about 1,000 jobs."

(Vinttikoirien kilpavalmennuksessa niillä raatelutetaan (salaa kuvattujen videoiden osoittamana) elävältään kappaleiksi juoksutangon päähän sidottuja kaneja, porsaita ja muita houkuttavia pieniä eläimiä, kunnes ne oppivat tuohon saalistusjuoksuun, tai niillä riittää intoa siihen kerran toisensa jälkeen. Ja tämän tultua väen tietoisuuteen, sitä ei Massachusettsissa voitu sietää.)

– Voi olla, että myöskään tässä kilpa-ajoille ryöstettyjen hevosten puolesta taistelussa ei tulla pääsemään hyvään lopputulokseen käden käänteessä. Mutta humanistina joudun luottamaan siihen, että täältä saadaan pois myös tämä, meille kaikille nyt syvästi häpeällinen, hevosten raaka kilpailutus uhkapelin pelinappuloina. ( - Nyt on kesä 2023, ja vastikään tuli täyteen 4 vuotta tämän manifestin ensimmäisestä ulostulosta. Silti vain vähän on tapahtunut, ja nämä hevoset juoksevat yhä henkensä edestä tuossa totalisaattoripelin lihamyllyssä!)

Hevosilla ei ole äänioikeutta, meillä se on

Totalisaattoripeliin kytketyssä hevosurheilussa meillä on menossa yksi ihmisyyshistoriamme omituisimmista kauhunäytelmistä.

Siinä me olemme ottaneet luomakunnasta hienon, herkän eläinlajin, ja piiskoin ja kuolaimin poljemme nyt sen miljoonien yksilöiden elämän ja elämänarvon lokaan, sallimalla niiden brutaalin käytön täällä täysin tarpeettoman uhkapelin pitoon. Ja ihmisiä ollaksemme meidän on nyt lähdettävä hakemaan asianmukainen loppu tälle, meille kaikille häpeän täällä langettavalle touhulle. – Kautta maailman –.

Lukemattomat omistajat ja valmentajat ovat valmiita käyttämään hevostensa valmennuksessa piiskan ja muiden vekottimiensa lisäksi jopa hengenvaarallistakin lääke- ja douppiarsenaalia. - Kun ei jo valmiiksi rikki piinatusta ja murjotusta eläimestä enää muutoin saisi halutunlaisia vauhteja ja palkintorahoja. Ja kun muka ”laiskaan” kaakkiin ja loppuun jo ajettuun ”ratarottaan” pitaisi löytää taas kerran lisää vauhteja. - Vaikka näiden ”laiskojen” hevosten kohdallahan tuo ulos ruoskittava ”laiskuus” tarkoittaa käytännössä poikkeuksetta sitä, että ne mielellään yrittäisivät mahdollisimman pitkälle suojella itseään taas vahingoittumasta, tai muutoin menemästä niille ennestään tuttuun, kauheaan ja henkeä uhkaavaan kuntoon - ! - Ja minä toivon ja pyydän, että me pysähdymme nyt miettimään, mitä minä näin olen meille puhumassa ja viestimässä tästä alasta ja näistä suistaan repien hallituista, julmasti piiskan alla täällä elämään vedetyistä luontokappaleista.

Hevosilla ei ole kieltä jota me ymmärtäisimme. Meillä sellainen on.

Naisille ja vapautetuille orjille jouduttiin aikanaan taistelemaan äänioikeus meidän yhteiskunnissamme. Hevosista ei itsestään ole tällaiseen taisteluun oikeuksistaan. Mutta sitävastoin me voimme kaikki luovuttaa niille osan meidän omasta demokraattisesta äänivallasta ja muusta poliittisesta vaikutusvallasta! – Mm. niin, että kun me kehittyneissä yhteiskunnissa osoitamme kansanedustajillemme, missä asioissa ja miten heidän tulee meitä edustaa, me voimme osoittaa heille myös arvomme ja asenteemme elämän- ja eläinten kunnioitukseen, ja tähän täällä nyt tapahtuvaan, hevosia brutaalisti rikkovaan kilpailuttamiseen. Ja jollei responssia ala näkyä, me heivaamme sisään äänestetyn edustajamme tehtävään sopimattomana seuraavissa vaaleissa, ja kerromme asian etukäteen muillekin.

– Toisin sanoen, me voimme vaatia edustajiltamme ja näiden puolueilta sitä, että omalla linjallaan nämä ajavat eduskunnassa ja hallituksessa, EU-parlamentissa ja kansainvälisissä sopimuspöydissä pikaisen lopun tälle hevosten sieluttomalle käytölle pelinappuloina totalisaattoripelissä ja muussa vedonlyönnissä.

– Tuhansia ja satojatuhansia raskaita, kipeitä piiskaniskuja päivittäin näiden suurenmoisten eläinten selkiin ja kylkiin kilparadoilla ja kilpavalmennuksessa ratojen ulkopuolella, jonkin huvin ja rahapelin vuoksi; näinhän täällä ei voi saada olla! Ja nyt meidän on ihmisinä lähdettävä katsomaan yhdessä, että tämä kauhistus ja meille suuri häpeä häviää täältä. - Ja tässä esimerkiksi meillä Suomessa on tukenamme meidän oma, voimassa oleva Eläinsuojelulaki. ( – Laki väistyy 1.1.2024, ja saa nyt tilalleen mm. hevosten kilpailutusta ja kilpailujen valvontaa koskien lepsun lain "eläinten hyvinvoinnista".)

Eläinsuojelulaki meillä tänään

Eläinsuojelulain ensimmäinen pykälä määrittää lain tarkoituksen.

§1 Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.

Lain pykälässä 3 sanotaan seuraavasti:

Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty.

Lain pykälässä 6 sanotaan:

Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty. Eläimen sitominen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty.

– Alleviivaukset ovat omiani.

Mitä tulee laissa mainittuun tarpeettomuuteen, nykyisinhän näillä hevosilla tapaa olla täällä vain kilpailuvälinefunktio. Mitään perinteisesti tarpeellista käyttöfunktiota niillä ei ole. Sen sijaan niillä haetaan mm. totalisaattoripeliin liittyvissä, niiden terveydelle ja hyvinvoinnille vahvasti kyseenalaisissa ja vaarallisissa kilpa-ajoissa satunnaisluontoisesti saatavaa palkintorahaa. – Satunnaisluontoisesti, koska "myös parhaille hevosille, jokaisessa lähdössä voitto on tuulen nokassa". Niin kuin asiasta puhuttaessa osuvasti eräs, nyt jo edesmennyt, vanha pelimies tapasi asiaa painotella. – Myös alan kattojärjestössämme, Hippoksessa tiedetään, että varsinaiseksi tulonlähteeksi kilpahevonen on epäluotettava ja epävarma käytännössä lähes kellekään. Hevosen hankinta, pito, valmennus, kilpailuissa käymiset, sekä hoidot ja lääkitsemiset kun vievät hevosenomistajilta yleensä enemmän kuin siitä on heille tuloja. – Tulojen osalta eletään siis usein hieman kalliiksi tulevissa toiveajatteluissa.

Ja nyt asiaa koskeva arvokysymys: Kumpaa tuo systemaattinen kivun, hädän ja kärsimyksen tuottaminen hevosille kilpailuissa ja kilpavalmennuksessa on; onko se ja näiden hevosilla ajettavien totalisaattoriajojen järjestäminen täällä tarpeellista vai tarpeetonta?

Eli jos me ajattelemme meitä itseämme: Onko näiden uhkapelien järjestäminen juuri hevosia käyttäen (Tähän pelihupiin mahdollisia muitakin muotoja ja menopelejä on! - Kts. liiteosa.) meidän hengissäpitämiselle ja viihtymiselle täällä välttämätöntä ja tarpeellista vai ei? – Jota ilman meidän olisi siis mahdotonta saada väki tulemaan täällä säällisesti toimeen ja hakemaan täällä oma viihtymisensä.

Jos me nyt joudumme vastaamaan, että se on tarpeetonta, mitenkä meidän silloin kuuluu menetellä tämän hevosten pelinappuloina käytön suhteen?

Emmekö me riittävän suojelevan valvonnan mahdottomuuden edessä joudu silloin ajamaan tarpeettomana alas koko tämän totalisaattoripeliin kytketyn hevosurheilun? - Ja jos joudumme, mitenkä se silloin tehtäisiin?

Saman Eläinsuojelulain pykälässä 16 sanotaan:

"Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää pitämästä sellaisia eläinkilpailuja tai muita vastaavia tilaisuuksia, joissa eläimille voi aiheutua tarpeetonta kipua, tuskaa tai kohtuutonta rasitusta."

Ja jos nyt MMM olisi haluton tällaisen kiellon näille hevosia sielutta ryöstäville ja piinaaville kilpa-ajoille antamaan, me voimme tähän lakiin vedoten vaatia näin täällä kuitenkin tehtävän.

Tämä manifesti ja sen liiteosa tuovat esille joukon seikkoja jotka osoittavat, että totalisaattoripelin kytkentä hevosilla tapahtuvaan kilpa-ajoon houkuttaa, rohkaisee ja kutsuu suurten kilpailupalkintojen kautta hevosten omistajia, valmentajia, kilpaohjastajia ja -ratsastajia eläinsuojelulain vastaisiin karkeuksiin ja raakuuksiin hevosia kohtaan. Tässä rahapeliin kytketyssä, korkeilla palkinnoilla lastattuna hevosille kertakaikkiaan armottomassa kilpailussa ja siihen valmennuksessa käytetään yleisesti ja suruitta, näille hevosille vakavaa kipua, tuskaa, kärsimystä ja ahdistusta tuottavia pakkokeinoja kuin asiaankuuluvana konsanaan! - Kuten ajopiiskaa ja mm. kuolainten murjovaa vaikutusta hevosen suussa tehostavia, erikoisvarusteisia suitsia, sekä hevoselle valmennuksessa edeltäkäsin piiskalla ja/tai muilla vakavaa tuskaa, hätää ja kärsimystä aiheuttavilla keinoilla ehdollistettuja, hevosta rikkovaan, invalidisoivaan ja tappavaan vauhtiin kilpailussa ahdistavia piiska-, ääni- tai muita merkkejä. - Kokonaan sivuuttaen sen tosiasian, että suuresta koostaan huolimatta kyseessä joka kerta on meidän lailla kivun, tuskan, ahdistuksen ja pelon tunteva, älyllinen, herkkä ja pelokas eläin!

Ja nyt vaadin, (ja otaksun mm. varteenotettavien eläinsuojelujärjestöjen tukevan tätä vaatimusta), että tuollaisiin eläinsuojelulain ja sen hengen vastaisiin raakuuksiin ja väärinkäytöksiin alalla toimijoita houkuttavana, totalisaattoripelin ja vedonlyönnin kytkös hevosurheiluun tulee kieltää, ja määrätä se meillä katkaistavaksi ja lakkautettavaksi. – Epäeettisen lisäksi selvästi lainvastaisena ei mikään viranomainen meillä voi sallia tätä hevosilla ajettavaa; hevosille äärimmäisen rasittavaa ja kuluttavaa, kiistatta tarpeettoman tuskallista ja vaarallista kilpailutusta ja kilpavalmennusta –. Sivistysvaltiossa ja oikeusvaltiossa, jossa on tällaisen kieltävä eläinsuojelulaki, tämä ei käy. – Tällaisia kilpailuja ei voida sallia maassa, ellei pitävin ja luotettavin valvonta- ja muin keinoin voida varmistaa, että ratojen kilpailupiiskaamisten lisäksi ei enää myöskään näiden hevosten kilpailuun valmennuksessa esiinny tällaista eläinsuojelulain vastaista toimintaa. – Ja taas tämä, näiden hevosten kannalta täysin oikeutettu turvallisuusvaatimus, niin kuin edellä on tullut mainituksi, tiedetään käytännössä kutakuinkin mahdottomaksi täyttää ja toteuttaa.

Kaikki tässä esiintuotu huomioonottaen: Mikäli ei meillä MMM olisi halukas eikä kyvykäs toimimaan kyseisen lain ja sen tarkoituksen ja hengen mukaisesti, katkaisemalla viipymättä hevosurheilun ja totalisaattoripelin kytköksen, sekä kieltämällä ja ajamalla tällaiset hevoskilpailut meillä alas, silloin on hallituksen ja eduskunnan ryhdyttävä toimiin asian saattamiseksi kuntoon.

Kyseessä olevan toiminnan nykyisen laajuuden ja monimutkaisuuden vuoksi asiassa voi tulla harkittavaksi lakkauttamisen kohtuullistamista siirtymäajalla. Jolloin hevosilla ajettavien ja ratsastettavien totalisaattorikilpailujen alasajo tulisi tehtäväksi porrastaen, vaikkapa vuoden 2030 loppuun mennessä, tai kymmenen vuoden kuluessa. Jolloin vuosittain tietyn prosenttiyksikön määrä maassa ajettavista hevosten totolähdöistä ja niihin ilmoitettavien hevosten kokonaismääristä poistuisi, (laskettuna esim. 2021 vuoden lähtö ja hevos -luvuista). – Lisäksi tätä kohtuullistamista tulisi soveltaa vain yhdessä näiden hevosten valmennusta, kilpa-ajoa, pitoa, kohtelua ja varustelua koskeviin sääntöihin ja niiden noudattamisen valvontaan tehtävin, merkittävin parannuksin. Jolloin, esim. yksikin tarpeeton lyönti radalla johtaa hevosen juoksun suoraan hylkäämiseen. Myös hevosten hyvinvoinnille riskialtis kilpa-ajo ympärikengittämättömänä tulee lähtökohtaisesti kieltää –. Samoin, ainakin 3-vuotiseen saakka varsat kuuluvat pois radoilta ja kovasta treenistä tyystin!

Muutokseen lähdettäessä tarvitaan lisäksi ennakoivia suojelutoimia, joilla estetään näiden hevosten ja varsojen vienti maasta ulos, niille mahdollisesti yhtälailla huonoa tai jopa huonompaa lupaaviin näkymiin ja oloihin jossain muussa maassa.

– Ja jos meitä nyt houkuttaisi arvioida tätä hevosurheilun osa-aluetta työllistämis-taloudellisesta näkökulmasta katsoen, joudun painottamaan, että näitä hevosurheilun ja vedonlyönnin kytkentään liittyviä ja juurtuneita rumia puolia ei voida oikeuttaa eikä hyväksyä, nostamalla ala esille työllistäjänä ja tulovirtojen luojana. – Niin kuin olen tässä tuonut esille ja toistellut: mehän olemme sentään puhumassa meidän laillamme korkeasti kehittyneistä eläimistä ja niiden täällä kohtaamasta systemaattisesta, huvituksen kyseessä ollessa täysin tarpeettomasta, kovasta väkivallasta. Eikä sivistyneenä itseään pitävä yhteiskunta voi käydä tällaisesta kauppaa! Tämän meille kaikille arvokkaan eettisen prinsiipin tulee määrätä meille ne lähtökohdat, joista käsin tätä asiaa tulee täällä katsella, arvioida ja hallinnoida. – Hevoset eivät ole meille tänne annettuja leluja! – Mikään eläin ei ole!

Tätä puheenvuoroa laatiessani olen kesästä 2019 alkaen tuonut esille valtiovallalle, (maan hallitukselle ja eduskuntapuolueille), että voimassa oleva eläinsuojelulakimme on laadittu suojelemaan edes jonkin verran vahvasti myös maan kilpahevosia julmuuksilta ja väärinkäytöksiltä. Ja että, vaikka lain valvonta onkin näiden hevosten ja niiden kilpailutuksen ja valmennuksen osalta lyöty laimin koko lain voimassaoloajan, itse laista tuli tältä osin aikanaan varsin edistyksellinen. Emmekä me sivistysvaltiona voi lähteä heikentämään näiltä hevosilta tätä lain näin niille lupaamaa suojaa, niin kuin meillä lakia uudistettaessa ja sen nimeä muutettaessa nyt voidaan yrittää tehdä - niin kuin myös muuttamalla asetuksia ja antamalla lakiin tuon suojan vastaisia uusia asetuksia.

Hämeenkoskella 11. Marraskuuta 2019

Gunnar Roth

Päivitetty lukuisia kertoja.

Viimeisimmät vähäiset päivitykset vielä 28.12.2024.

----

Tätä manifestia seuraa alla aihealuetta lukijalle laajemmin valaiseva, 28-sivuinen liiteosa.

--------

Liiteosa manifestille.

Lukijan huomioon: Loppupään osalta ei kaikki liitteessä ole välttämättä vielä lopullisessa asussaan.

Viimeksi päivitetty 23.2.2025

Ihmisyyttä, empatiaa ja huolenpitoa

yli lajirajojen

Miten tähän kilpahevosten suojelumanifestiin päädyin?

Jo teini-ikäisenä minulla oli vuosia vastuullani neljä suomenhevosta. Niistä kaikessa huolehtien vietin niiden parissa lähes kaiken koulunkäynnistä liikenevän aikani. Varhaisesta aamusyötöstä ja -juotosta, hoidosta ja harjauksesta myöhäiseen iltasyöttöön, -juottoon ja -kuivittamiseen asti. Joka ainoa päivä. – Niitä tallissa, laitumella, työssä ja lieassa seuraillen, niillä ajellen ja ratsastellen, niitä valjastellen, ja niiden hyvinvoinnista huolehtien –. Ja kun kartanolla oli myös karjaa ja muita eläimiä, siinä elävässä ja väljässä maalaismiljöössä minulle pääsi varastoitumaan arvokasta perustajua hevosten lisäksi myös muista eläimistä ja niiden elosta täällä.

Kaupunkilaistuessani menin myöhemmin radoille katselemaan hevosia kilpa-ajoissa. Ja jo saman tien huomioni kiinnittyi siellä ajajien raakalaismaiseen ajoon ja piiskan käyttöön. Enkä sitten vuosiin mennytkään raveihin. - Vaikka mieleni olisikin tehnyt näkemään noita hienoja hevosia, en pääsymaksuillani halunnut tukea tuota toimintaa.

Kun paljon myöhemmin Tukholman Solvallan ratakatsomossa tuota hevosten piiskaamista puoliääneen hieman sitten kauhistelin, sain kuulla joltakin kuin sivukommenttina, että radan ulkopuolella, valmennuksessa noiden hevosten kohtelu oli tuota radoilla nähtävää vielä paljon raaempaa ja julmempaa. - Asiasta lisää silloin kysyessäni sain kuulla, että kilpavalmennuksessa näitä hevosia usein todella piestiin, rääkättiin ja piinattiin.

Ja kun paikalla olleista jotkut vahvistivat paikkansapitäviksi nuo puheet, ne, ja eräs lapsuudessa ja avuttomana itse näkemäni, pitkä ja säälitön, kauhea hevosenhakkaustapahtuma Keski-Suomessa, johtivat minut kiinnostumaan tästä alan synkästä puolesta lisää. Ja ajallaan sain huomata, että alalla tuota hevosten raakaa ”valmennusta” todella esiintyi. – Ikään kuin normaalina rutiinina konsanaan –!

– Ja vastikään sain kuulla hevosmiehiltä täällä Suomessa, ettei tämä kilpahevosten raaka kohtelu ole kadonnut täältä minnekään. - Jos sitä ehkä vähemmän onkin, ja se tapahtuu enemmän piilossa muiden silmiltä.

Päätekstissä kerroin kuinka 1980-luvun alulla sain tilaisuuden tutustua tuohon ravien standardoituun ajopiiskaan aivan jo myös omasta kädestäni. Kuinka tuolloin kahtena eri päivänä testailin tuota siroa, mutta raskaan teräspuikon sisäänsä kätkevää piiskaa eri voimakkuuksilla pitkin tukevan housunlahkeen suojaamaa säärtäni. Ja kuinka noin totesin millainen lyömäase ja kidutusväline tuon, kädessä siron ajopiiskan täytyi olla noille herkiksi ja tuntoherkiksi jo tietämilleni, suurille eläimille. – Ja että, ehdottomasti ei sellaista tulisi saada pitää ja käyttää hevosten komentamiseen ja hätistämiseen edes yhden lyönnin vertaa tarpeettomasti. Eli ei oikeastaan koskaan eikä missään.

Ja kuitenkin voivat kilpahevosten omistajat ja valmentajat, kaiken radalla nähtävän lisäksi käyttää tuolla kirotussa valmennuksessaan näihin herkkävireisiin eläimiin tätä piiskaa ja muita raakoja konstejaan yhä, niin kuin ketä milloinkin lystää. – Josta johtuen nämä kilpailijoiksi ja totopelin pelinappuloiksi vedetyt hevoset elävät elämänsä aivan yleisesti jatkuvassa pelko-, ahdistus- ja hälytystilassa. – Lukuun ottamatta niitä mahdollisia jaksoja, jolloin ne tuossa valmennuksessa ja kilpailutuksessa saatujen rasitusvammojen ja sietokyvyn yli menevän stressin ja ahdistuksen paineissa joudutaan päästämään kuntoutustauolle –. – Mikä taukokin on kuitenkin tarkoitettu vain niiden saamiseksi palautumaan seuraavaan kovaan ja kuluttavaan valmennus- ja kilpakauteensa –.

– Monet – ja erityisesti USA:ssa tämä on yleistä – eivät suo näille uhreilleen edes tuota palautumislomaa, vaan sen sijaan douppailevat kilpahevosensa lääkkeillä ja tuntemattomilla myrkyillä käsiin räjähtäviksi vauhtizombeiksi. Jolloin näiden totolle ryöstettyjen hevosten tuskallinen romuttuminen on julmaa todellisuutta jo aivan toisessa potenssissa!

Mutta tuosta ratakatsomon pienestä kommentista ja ravipiiskan omaan sääreeni kokeilusta tämä hevosurheilun nurjan puolen lähempi tarkkailu minulla aikanaan alkoi ja kehittyi. - Johtaakseen vuosikymmeniä myöhemmin, (kilpa-ajoa, pelaamista ja alaa ratojen reunoilla, katsomoissa ja niiden pelihalleissa, erilaisilla tallialueilla ja internetin

kautta paljon seurailtuani), internet-videoiden ja alaa koskevien artikkeleiden, raporttien ja tutkimusraporttien tarkempaan tutkiskeluun, analysointiin ja mietintään. – Ja edelleen nyt sitten tähän, tätä alaa koskien käänteentekevää muutosta tänne hakemaan lähteneeseen manifestiin –.

Kaksi nuorta hevosta

Tiukkaan kritiikkiin ja muutoshakuun tässä ottamani hevosurheilu ja siihen kytketty rahapeli on siitä erikoinen ja omituinen ala, että sen puitteissa me yhä sallimme täällä julmaa ja systemaattista eläinrääkkäystä, ja siten miljoonia täysin tarpeettomia, kauhistuttavia eläinkohtaloita.

– Koko Euroopan keskitysleirisaariston aikanaan kätkemä epätoivo, uhrit ja surun määrä jäisivät vähäiseksi, jos niiden laajuutta ja kestoa verrattaisi siihen surun ja epätoivon määrään jota me, asiaa sen enempää ajattelematta, olemme aiheuttaneet ja ylläpitäneet maailmassa "hevosurheilu" -nimikkeen alla näille jaloille eläimille, vaikkapa vain toisen maailmansodan jälkeisen ajan –. Eikä siis siksi, että se olisi täällä jotenkin välttämätöntä ja tarpeellista, esimerkiksi ravinnontuotannon osana, vaan vain meidän ajanvietteeksi; huviksi!

Kaiken muun ohessa puhun tässä paljon piiskan käytöstä näiden totalisaattoripeliin vedettyjen hevosten valmennuksessa ja kilpailuttamisessa. Ja puhun siitä paljon siksi, koska valheellista tietoa jakaen meille on syötetty seurauksiltaan kauhistuttavaa välinpitämättömyyttä tuota hevosurheilussa kaikkialla paljon käytettyä pakkovälinettä ja sen kipuvoimaa kohtaan. Minkä asiaa vääristävän informaation seurauksena moni, niin alalla kuin yleisössä, ajattelee ja luulee vielä tänäpäivänäkin, etteivät nuo hevoset juurikaan tunne kipua noista saamistaan piiskaniskuista. – Sen paremmin kuin ne tuntisivat myöskään loukkauksia, ahdistusta, epäoikeudenmukaisuutta ja surua, kun ne täällä joutuvat kokemaan näitä iskuja ja sivalluksia, suusta riuhtomisia ja muita ihmisten tylyyksiä –. Mutta voi, kuinka kauaksi totuudesta tässä tällöin onkaan eksytty! – Koska, niin kuin lukuisat muutkin kehittyneemmät eläimet, nämä meidän käsissämme paljossa nöyrtymään joutuvat hevoset tuntevat ja kokevat asioita myös psyykkisesti hyvin paljolti kuin tunnenne me ihmiset itse. – Ja tämä kaameita eläinkohtaloita tänne jatkuvasti poikiva, tunnoton-hevonen harhakuva meidän onkin nyt oiottava täältä ulos.

Kaksi kertaa elämässäni minulle on tarjoutunut tilaisuus katsella karsinassaan makuulle asettunutta hevosta sen jälkeen, kun se on "valmennuksessa" joutunut brutaalin piiskauksen uhriksi. – Toinen oli nuori ravihevonen Solvallan raviradalla Tukholmassa, ja toinen oli nuori esteratsu Virossa, Ruilan hevosurheilukeskuksessa.

– Noiden hevosten alakulon ja surun näkeminen, kun ne siinä yrittivät palautua kokemastaan, julmasta epäoikeudenmukaisuudesta, olivat minulle, elossani ja matkoillani paljon nähneelle ja kokeneelle, kookkaalle, raavaalle miehelle, kovia hetkiä. Elämässäni näkemäni paljon pohjalta minulle oli aika helppoa eläytyä ymmärtämään, mitä nuo kaksi avutonta tunsivat ja kokivat mielessään siinä tallin ikkunoista tunkeutuvassa auringonvalossa höyrytessään ja eteensä tyhjästi tuijottaessaan. – Etologit, eläinten käyttäytymistutkijat, ovat viimein osoittaneet meille toistuvasti myös kokeellisesti, että ilmeisesti useillakin kehittyneillä eläinlajeilla esiintyy epäoikeudenmukaisuuden tajua meidän laillamme. Ja minä uskon, että siinä pahnoilla maatessaan nuo kaksi kauheasti kohdeltua hevosta tunsivat olevansa kokemassa meidän taholtamme täällä jotain ahdistavaa, kauheaa vääryyttä.

– Noilla kerroilla en voinut olla koettamatta reagoida näkemiini edes jotenkin.- Virossa tallien valvova eläinlääkäri toimi niissä rajoissa, joissa hän virkansa puolesta pystyi toimimaan, (pienen sananvaihtomme jälkeenkin, antoi tekijälle vain vähäpätöisen sakon), minkä lisäksi vein kirjelmällä tapauksen esimerkkinä, ( – tuon kunnon eläinlääkärin sanojen rohkaisemana), mahdollisen sääntöjen muutoksen toivossa, maan asianomaiseen ministeriöön.

Mutta, ehkä vuosikymmen aikaisemmin en päässyt Ruotsissa saamaan silminnäkijätukea radan valvonnalta vielä paljon pidemmälle yhtäjaksoiselle ruoskinnalle. Ylhäältä valvontapaikalta ei muka ollutkaan nähty mitään erityistä lyömistä radalla, vaikka oli viikon ns. ”hiitti-päivä”, jolloin rata oli vapaa valmentajille hevosineen, ja radan tapahtumien oli siksi määrä olla jatkuvassa seurannassa.

Tuosta "valmennuksesta" tuli tälle nuorelle hevoselle, (ties kuinka mones?), pitkälle kolmatta minuuttia kestävä, raaka eläinrääkkäys: kovaa, suoraa ruoskintaa liki kaksi kierrosta kilometrin rataa ympäri! - Pitikö kyseinen hevonen saada tuolla keinoin juoksemaan piiskanpelossa henkensä edestä, vai opetettua se pysymään ravilla, taikka, laskemaan laukasta raville, kun siltä milloin haluttiin piiskalla lisävauhteja? Se jäi minulle tuolloin epäselväksi.– Harmikseni vasta myöhemmin huomasin, että olisin itse voinut yrittää hälyttää paikalle eläinlääkärin tai poliisin. – Sen hevosparan selästä ei olisi ollut vaikea hakea tuon pahoinpitelyn jälkiä.

Ruilan ruoskitun esteratsun vaurion toteaminen oli eläinlääkärillekin helppoa: Ratsastajattaren (tallinnalainen juristi, sain kuulla) terävä lyöntisarja repi tuon, esteelle tultaessa piiskalla ja kannuksilla shokkiin pelotellun hevosen sivutaipeesta nahan auki niin, että veri valui siitä katkeamattomana virtana. – Sen hevosen synti taas oli, ettei se, tahtoenkaan, rohjennut hädissään hyppäämään sille tilanteessa liian vaaralliselta tuntuvaa, korkeaa estettä. Rangaistus: raivoisaa kannus- ja kuolainkuritusta, ja tuo sarja teräviä, julmia piiskaniskuja. – Kaikkien aiemmilla esteillä jo saatujen jatkoksi!

(Ylipäätään rankaisun kun ei pitäisi kuulua hevosten käsittelyyn lainkaan! Ei ollenkaan!)

– Hyvänä empatiaharjoituksena me voimme kokeilla itse asettua mielessämme tuon nuoren hevosen tilalle. Elämään ja kokemaan tuota ”valmennusta” tuon kannuksin, piiskoin ja kauhukuolaimin aseistetun nelilonkero-hirviön loputtomassa käsittelyssä –. – Nainen myös omisti tuon, käytännössä lainsuojattoman hevos-raukan –.

Todellisuuden toinen puoli

– Pelinappuloina totalisaattoripelissä

Meille on usein elämys päästä näkemään hevosia liikkeessä ja vauhdissa. Eikä ihme ollenkaan jos meitä kiehtoo niiden suuri, voimaa uhkuva olemus ja sulava, matkaa helposti taittava liikkuminen. Mutta mitä tulee näiden hienojen eläinten kilpailuttamiseen rahan ja statuksen hakemiseksi, todellisuuden toista puolta on, että jo vuoden, muutaman sisällä kilpauransa alkamisesta, suuri enemmistö näistä totopeliin vedetyistä hevosista, jolleivät rikkiajettuina siirry varsatehtailuun, rahdataan (usein lääkkeillä ja kemikaaleilla kyllästettynä) ongelmajätteenä teurasautoihin ja koiranruoaksi. – Ja aina myös jotkut niistä tuon kovan valmennuksen ja kilpailutuksen seurauksena tuupertuu suoraan radalle ja kuolee jo yleisönsä silmien eteen! - Itse olen nähnyt noita aina hämmentäviä tapauksia useita!

– Mutta sikäli kuin ne eivät joudu rahakkaaseen varsatehtailuun, useimmat näistä ratojen lämminverihevosista eivät tapaa ehtiä edes seitsemään ikävuoteensa. – Ei kuuteenkaan. – Ja hyvin usein ei viiteen, ei neljäänkään! – Kun niiden hyvät vuodet meidän hyvin pidettyinä apulaisina, suojatteina ja lemmikkeinä yltäisivät jopa paljonkin yli kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen ikävuoden.

Valtio-omisteisen Veikkaus Oy:n välittämänä Suomessa voi tänään katsella päivittäin 80 – 140 totalisaattorilähtöä 5 – 8:sta maasta. Aamupäivästä myöhään iltaan. Yhteensä yksin jo vain netin kautta näin meille tulevissa lähdöissä tapaa juosta helposti 800 – 1400 hevosta päivässä. Ja myös niistä kuolee ja vammautuu liian kovasta vauhdinpidosta jokin korkea määrä. – Eläinlääkärit kertovat alan kattojärjestöjen varovan kertomasta edes heille tarkkoja lukuja ratakuolemista.

Mutta näistä traagisista ratakuolemistakin on sentään tietoa: Sydämen ja keuhkojen isojen valtimoiden halkeamisia, muita sydän- ja hengityselinvaurioita, eläinlääkärin suorittamaan eutanasiaan aina johtavia jalkojen katkeamisia suoraan vauhdissa, jne.. – Jopa radalta poistuttua voi tuosta liian kovasta vauhdinpidosta ja stressistä aiheutua hevoselle ähky, ja johtaa sen kauheaan, tuskalliseen kuolemaan. – Näitä tapahtuu yhtenään, ja jotkut näistä tragedioista päätyvät videoilla myös internetiin.

Yhdeksi näiden katastrofien syistä nähdään liian nuorena aloitettu, hevosen kasvua ratkaisevasti häiritsevä, kova kilpavalmennus ja kilpailutus, sekä kivunvaimennus- ja muut douppaamiset. - Ja kaiken takana tietysti tuo hevosten pakottamiseen kautta aikojen käytetty, ajo- tai ratsastuspiiska, sekä näitä alan ihmisiä houkuttavat, liian suuret palkintorahat, ja pikkusieluinen maine ja kunnia - .

Kun New York Times vuonna 2012 sai laajan, kolmen vuoden selvityksensä kilpahevosten kuolemista Yhdysvaltain laukkakilparadoilla, tulokset olivat järkyttävät: yli 1200 hevosten ratakuolemaa per vuosi! – Ja siltikään ei tätä suuria rahoja pyörittävää alaa laitettu tuolloin kunnolliseen, tiukkaan saneeraukseen. – Puhumattakaan, että se olisi lähdetty ajamaan alas. – Edes erityisen vaaralliseksi jo tiedettyjen, nuorten, 2-vuotisten varsojen kovapalkintoisten ikäluokkalähtöjen osalta. – Kun hevoset ovat kasvavia varsoja vielä neli- - kuusivuotisinakin –.

– Douppailun ohessa liian varhain aloitettua kovaa valmennusta ja kilpailutusta pidetäänkin yhtenä suurimpana syynä hevosten ratakuolemille; eli kilpailussa ja pian kilpailun jälkeen tapahtuville, erilaisille äkillisille kuolemille ja eläinlääkärin suorittamaan eutanasiaan aina johtaville, äärimmäisen tuskallisille jalkojen katkeamisille.

– Tuonkin kohuraportin julkaisun jälkeen sai tuo liukuhihnana jatkuva katastrofi ja pirunpeli jatkaa USA:ssa voittoisaa menoaan, ikään kuin ei kukaan mitään vakavaa hälytystä olisi yrittänytkään. – Maan laukka- ja raviradoille pelataan vuosittain totoa pitkälti yli sadalla miljardilla dollarilla, ja eri muodoissa jotkut käärivät siinä omat voittonsa. Kuka pelaten, kuka kymmenien, jopa satojen omistamiensa kilpahevosten palkintosummina ja kuka ratojen omistajana. Minkä lisäksi valtio ottaa alasta halukkaasti omat miljardinsa suorina peliveroina ja eri toimijoiden ja sivutoimijoiden tuloveroina. – Ja kaikki tämä näiden hevosten ja varsojen elämän äärimmäisenkin rumalla, rumalla riistolla –. - Tästä esimerkiksi suoran piiskaamisen lisäksi vaikkapa tuo kielletty, mutta yleinen kidutus, sähköjigger-valmennus. Jossa jockeyllä on nyrkkiinsä piilotettuna pieni, voimakkaita sähköshokkeja hevosen kaulalle antava laite.

Joka toukokuu USA:ssa ratsastetaan samana kalenterivuonna kolme vuotta täyttävillä varsoilla huippupalkintoinen Kentucky Derby, sekä kesän mittaan kaksi muuta super-palkintoista Tripple Crown lähtöä. Eli keskellä kasvuaan olevilla varsoilla ajetaan äärimmäisen kovia ikäluokkalähtöjä miljoonapalkinnoin.

Lähdöt houkuttavat tuhansia hevosten omistajia panemaan 2-vuotiset varsansa kovaan ja armottomaan valmennukseen ja tuohon Derbyyn tähtääviin, koviin karsinta-kilpailuihin. Aivan liian aikaisin! – Ja niin kustakin ikäluokasta tuhannet varsat (pitkälti yli puolet USA:n runsaasta 35 000:sta mukaan yritetystä) ajetaan rikki jo elämänsä alussa. Useista näistä varsoista ei ole palaamaan radoille enää koskaan, kun ne invalidisoituvat pysyvästi tuon varhaisen, repivän aloituksen seurauksena – jolleivät ne kuole radalle jo siinä – .

Ja taas suuresta joukosta niitä, joidenka ura vielä saadaan jatkumaan, tulee kiertopalkintoja ja myrkyillä doupattavia ratazombeja alan roistojen säälittömiin kynsiin. – Kun ensimmäiset tai toiset omistajat pettyvät niihin, ne myydään edelleen, ja tilaa tehdään uusille "miljoonalupauksille" – !

"Dr. Ferraro [a prosperous California vet, Gregory L. Ferraro,] says he and other vets share the blame for turning racehorses into commodities" [60–90-luvuilla].

"We took a beautiful, noble thing and screwed it up", he said. "Horses are too good to put a price tag on. Some things ought to be sacred."

"Some things ought to be sacred."! – Halukkaille tuo tilitys alan ikääntyneeltä eläinlääkäriltä, joka tuossa pirunpelissä mukana oltuaan oli lopulta oppinut näkemään näihin hienoihin eläimiin liittyvän elämän pyhyyden, löytyy seuraavan pitkän artikkelin lopusta: https://www.nytimes.com/2012/09/22/us/at-the-track-racing-economics-collide-withveterinarians-oath.html

Meillä pohjoismaissa meno alalla on harvemmin noin kaameaa, ainakin ylilääkitsemisissä ja käytetyissä doupeissa. Mutta myös meillä se on aivan liian kovaa.

Meillä Suomessa Hippos kertoo kilpa-ajoissa tuupertuvan radalle 3–5 ravihevosta vuodessa, ja Ruotsissa tapauksia on reilu tuplat. Mutta onko näihin laskettu ne kuolemat ja eutanasiatapaukset, joita tulee liian kovan ajon johdosta eri syistä ajon jälkeen jo pian? – Eikä siinä ole myöskään tietysti ne varsat ja hevoset, jotka vuosittain eivät kestä kovaa valmennustaan. Tai jotka kilpailu- ja syöttövaivojen seurauksena kuolevat tai joutuvat eläinlääkäreiden lopetettaviksi tai lahtiin – .

Jos jonain vuonna kilpailussa suoraan radalle kuolleesta yhdeksästä hevosesta Ruotsissa jokainen oli joutunut aloittamaan kilpauransa jo kaksivuotiaana kolmen tai mieluummin neljän ikävuoden sijaan, niin aika valikoivalta vaikuttaisi luonnollinen sattuman käsi siellä.

– ”Samtliga hästar som dog under lopp under 2009 hade börjat tävla vid två års ålder – det kan inte vara en slump.

Men en slump är precis vad det kallas av representanter för travbranschen, som Åbys sportchef Ken Karlsson.” http://www.goteborgsfria.se/artikel/82577

– On kulunut aikaa toistakymmentä vuotta noistakin lausumista, ja edelleen tilanne on sama: Radoille tuodaan kaksivuotisia (useat niistä siis myös alle 2-vuotiaita!) varsoja, maksamaan

omistajilleen hintansa ja kulunsa pois rajuissa, niille hengenvaarallisissa kilpa-ajoissa. – Ruotsin kahdessa kolmivuotiaiden Kriteerium-lähdössä, syksyllä 2019, näitä 2-vuotisina voittorahoja omistajilleen keräämään alkaneita varsoja oli mukana 6. – Ja nyt niillä kilpailtiin 130 000 ja 180 000 euron ensimmäisistä palkinnoista! – Kahden lähdön koko jakopotti oli siis yli 600 000 euroa –!!

Niin tärkeä kuin tuo ikäasia onkin, tietysti toinen näiden hevosten tuhoaja on tuo niiden piiskaaminen. Hevosiin talleilla ja valmennuslenkeillä ruoskittu piiskan pelko saa ne hiiteissä ja kilparadoilla puristamaan itsestään irti kaikkensa piiskan alla, ja tuo niiltä noin saatu ylivauhti rikkoo ja tappaa niitä. – Tuolla etukäteen sisäänpiiskatulla piiskanpelolla nuo aisojen väliin sidotut hevoset tottelevat ja antavat radalla kaikkensa, mutta ne ja niiden rakenteet eivät kestä niiltä noin vaadittua vauhtia, ja siksi niin monet niistä menevät rikki ennen kuin ehtivät yli maaliviivan - .

Reilummat ja inhimillisemmät hevosten omistajat, valmentajat ja ajajat valittavat joskus, että tunnottomat roistot fuskaavat heiltä reilun mahdollisuuden voittaa ja saada suurempia palkintorahoja heidän noudattamallaan, hevosille reilulla, eläinystävällisellä linjalla. Mutta vaikka he tiedostavat tilanteen, heillekään ei missään onnistu noiden alaa likaavien, lukuisien mätien omenien saaminen ulos alalta. Ja niin alalla jatkavat ja mellastavat nämä röyhkeät, alaa kelvottomilla roiston metkuillaan ja tekojaan puolustelevilla puheillaan vääristävät ja likaavat "mestarit" ja "bad apples".

Christine Wels ja Åke Svanstedt

Riittävän ja riittävän osaavan valvonnan puuttuessa, tuota kilpa- ja urheiluhevosten suojatonta tilannetta saa yhteiskunnissamme "väärinkäyttää" tänään lähes kuka vaan. Näitä hevosia piinataan ja piiskataan mielin määrin tämän ”urheilun” nimissä niin radoilla ja maneeseissa, kuin näiden ulkopuolella. - Katsotaan vain, ettei tekemisistä ja rääkkäämisistä jää taakse riittävän tarkkaan verifioitavaa jälkeä eikä videokuvaa.

– Niin paloi lopulta kuitenkin tunnettu saksalainen GP-finalisti, kouluratsastaja Christine Wels. – Päivittäisessä ”koulutuksessaan” vuosikymmenten varrella lukemattoman määrän hevosia systemaattisesti rääkättyään joutui Wels, salaa kuvattujen videotodisteiden pohjalta, teoistaan viimein tuomiolle –. – Mutta tässäkin; saatuaan vain ehdollisen, vuoden ja yhdeksänkuukauden tuomionsa, lyhyen (3 vuoden) karanteenin jälkeen Wels pääsi jatkamaan raakalaisen menoaan maneesissaan omaan, vanhaan malliinsa –!

– Voiko sanoa tässä tapauksessa onneksi kuitenkin, tämän suositun (!) saksalaisen ”kouluttajan” pysäytti lopulta sentään, hänen viimeiseksi piinattavakseen jääneen hevosen kohtalokas ja tarkka potku tätiä suoraan naamaan! – Rauha hänen inhottavalle sielulleen ja muistolleen.

– Oman lisäihmetyksen tälle tarinalle antaa ne sadat hevosenomistajat Saksasta ja muualta, jotka halusivat omat hevosensa tuon tavoistaan tunnetun ihmispedon käsiin –!

– Lisä-videokuvat lukemattomista kannusten ja piiskalyönnin arvista Welsin oman tallin hevosten kyljistä ja vatsan alta kertoivat omalta osaltaan, millaista helvettiä tuon kuuluisuuden ”koulutus” oli näille hänen käsiinsä joutuneille, herkille eläimille –.

Toinen tunnettu kauhuesimerkki tästä hevosten lainsuojattomuudesta on esiin tuonnempana pian lähemmin tuomani Åke Svanstedt-tapaus Ruotsista. Se tapaus taas on harvinainen käydyn oikeudenkäynnin lopputuloksen osalta. Mutta se on harvinainen myös siinä mielessä, että vain edes poliisitutkintaan meneviä ilmiantoja tulee alalta tapausten lukumäärään nähden ani harvoin, jos vaikka lakeja onkin. – Ja päätyneekö oikeuteen edes yksi miljoonasta tai kymmenestämiljoonasta sellaisesta tapauksesta kuin olisi perustellusti aiheellista –? – Ja jos hevoset osaisivat puhua – !

Toisin sanoen, kauniista laeista huolimatta meidän sivistyneinä itseään pitävissä yhteiskunnissa onkin hevosten järjestelmällinen ja raaka pahoinpitely kilpailutuksen ja totalisaattoripelin nimissä ikään kuin luvallinen osa joidenkin ihmisten ammatinharjoitus-, harrastus- ja viihdetoimintaa!

Eikä ongelma ole vain vedonlyönnin ja rahapelikytkennän raaistava vaikutus hevosurheiluun. Suuriksi kasvaneiden totovaihtojen tuotoilla korkeiksi kasvatetut kilpa-ajojen palkinnot ovat olleet omiaan kasvattamaan alan hevosten määriä myös lukumääräisesti. Niin, että nyt meillä on käsissämme täällä miljoonien hevosten ja varsojen laaja ja hankalasti taklattava ongelma-ala!

Ongelman laajuus ja syvyys

Totopelin tuomien suurten rahojen johdosta on hevosurheilun ala viimeisen puolen vuosisadan aikana kasvanut nopeasti. Vain jo laukkakilpahevosia (race horses) ja ravihevosia on tänään maailmassa alimminkin laskuin ja arvioin liki kahden miljoonan. Näistä yhdet ovat siitoksessa ja varsatehtailussa, toiset kasvamassa, kolmannet piiskalla ja muilla rumilla konsteilla pakotetussa valmennuksessa ja radoilla kilpailemassa. Neljännet ovat hoidossa ja toipumassa tuon sieluttoman kovan

"valmennuksen" ja ratakilpailun vammoista, stressistä ja rasituksesta, ja viidennet lopetettavana, koska niiden fyysiset ja psyykkiset vammat niille lastatusta väärinkohtelusta ja pahoinpitelystä ovat olleet niille liian vaikeat, ja niistä on jo nuorena tullut omistajilleen hyödytön taloudellinen painolasti.

Lisäksi jokin osa näistä rataraakeiksi ajetuista hevosista joutuu katkenneen kilpauransa jälkeen uudelleenkoulutuksen kautta ratsastustalleille, jolloin niiden piina hieman toisissa muodoissa voi jatkua ties kuinka monia vuosia lisää.

Onnellisiksi ja hyvin pidetyiksi kotieläkeläisiksi näistä kilpahevosista pääsee vain pieni prosentti tai promille. Ja samoin vain pienen määrän pystyvät eläinten ystävien hyväntekeväisyysjärjestöt pelastamaan niille kenties parhaimpaan, eli valvotuille ja suojatuille, vihreille yhteislaitumille sopivassa ilmanalassa.

Sen lisäksi, että näiden rahapeliin ryöstettyjen hevosten väärinkäytöstä ovat huolissaan ajattelevaiset eläinlääkärit ja eläinsuojeluihmiset, osin myös yksittäiset mediatoimittajat ovat yrittäneet puhua ja raportoida asioista ja saada alan rumia epäkohtia muuttumaan. Mutta erityisesti mädiltä osiltaan sisäänlämpiäväksi lahkoutuneena, alaa on osoittautunut olevan mahdotonta saada siivoutumaan. Ja vain ani harvoin alalta saadaan kunnolla ulos noita omistaja-, valmentaja- ja ajajakunnan mätiä omenia, jotka alaa nyt kansoittavat, ja likaavat sen mainetta.

Sen sijaan tapahtuu alaa koskevia oikeuslaitoksen mahalaskuja, kuten kävi jo mainitussa Åke Svanstedt-jutussa, Ruotsissa 2010. Ja asiassa yksi vakava hankaluus on, että alan lahkoutuessa tällaiset tapaukset ovat omiaan vahvistamaan alan ketku-piirien uhmakasta käytöstä myös ulos, yhteiskuntaan päin. – Tästä lahkoasiasta ja ongelmasta Svanstedtin tapauksen yhteydessä Ruotsissa voi lukea täältä: https://www.expressen.se/sport/trav/travsporten-kan-liknas-som-en-sekt/ .

Ruotsin ravitähdet ja näiden "grisfösare"

– Tapaus Åke Svanstedt

Ruotsissa tuomittiin vuonna 2009 tuo joitakin kertoja tässä jo mainitsemani "tähtivalmentaja-ohjastaja"-kummajainen, Åke Svanstedt. – Kuuluisa ja hurrattu kaveri sen maan totoravipiireissä ja iltapäivälehdissä –! Valmennusapureineen hänet tuomittiin teuraseläinten siirrossa käytetyn suurivolttisen sähköpiiskan (nk. "grisfösaren") käytöstä ravihevosten kilpavalmennuksessa.

Mutta maan huippukallis tähtijuristi hoiteli (alan väen ja organisaatioiden ilmeisellä tuella) raa'asti asiat omine konsteineen kuitenkin niin, että myöhemmin, joulukuussa 2010, Götan-maan Hovioikeus totesi, Hokkus pokkus!, että Svanstedtin valmennustalleilla ja -radalla ei ollutkaan tapahtunut mitään! Ei, vaikka yleinen syyttäjä oli saanut muiden muassa seitsemän silminnäkijätodistajaa menestyksellä todistamaan alioikeudessa tätä raakalaisvalmentajaa ja hänen koplaansa vastaan. Ja vaikka yksi katuva todistaja kertoi itse olleensa apuna mukana muutamissa noista rääkkäystapauksista: https://www.expressen.se/sport/trav/har-ar-vittnet-som-kan-fallaake-svanstedt/ . – Mitenkä Leif Silbersky (ja toisaalta tuo yhteiskunta) asian oikeasti hoiteli(vat), olisi kiinnostavaa tietää.

– Kollektiivisella halveksunnallaan Ruotsin kansa sentään savusti koplan päällikön maanpakoon. Pilaamasta lisää heidän maansa mainetta noilla tunnottoman ketkun metkuillaan.

Ikävää vain, säälitöntä hevosten piinaamista tämän ei tarvinnut jättää. Nimittäin Yhdysvaltain raviradat toivottivat tämän retkun ruotsalaistähden avosylin tervetulleeksi. Ja nyt tämä niittää mainetta, ja piiskaa ja ketkuilee vuorostaan sen maan hevosparoista irti likaisia rahojaan.

Ja koplan kaksi muuta ketkua jatkavat Ruotsissa ohjastajina muiden mukana. Ikään kuin ei Svanstedtin talleilla olisi heidän osaltaan tuolloin mitään rumaa tapahtunutkaan.

Mutta, kuinka ollakaan: Tuon skandaalin myrskytessä tuli esiin, ettei Svanstedtin talli ollut Ruotsissa suinkaan ainoa, jossa tuota hevosten tutisuttamalla käristämistä tehtiin. Maassa olikin kokonainen, laaja koulukunta tuota sorttia hevostenomistajia, ajajia ja valmentajia! – Täältä klikkailun aloittamalla löytää joukon artikkeleita tästä asiasta: https://www.aftonbladet.se/sportbladet/trav365/a/kav2v6/jag-har-sjalv-provat-grisfosare.

– Suomen vastaavista talleista minulle ei ole kantautunut tietoa, mutta tämän pohjalta se, ettei ilmiö olisi joillekin meidänkin "tähdille" tuttua, tuntuisi ihmeeltä -.

Sen sijaan, että Ruotsin raviurheilun hevoset olisivat saaneet oikeutta, ja ehkä huokaista hieman helpotuksesta, niiden oikeudellinen tilanne paheni vielä entisestäänkin tämän Svanstedt -jutun seurauksena. Josta suurin kiitos menee ehkä tuolle moraaliltaan kyseenalaiselle "tähtiasianajajalle" ja hänet rekrytoineelle roskajoukolle.

Enkä ole löytänyt merkkejä siitä, että tilanne hevosille tuon vuonna 2010 murheellisesti päättyneen oikeusfarssin jälkeen olisi maassa oleellisesti parantunut.

– Ravipiiskan käyttöön itse kilpailussa tuli pieniä, rajoittavia mutta ei ongelmaa oleellisesti korjaavia muutoksia vuosina 2014 ja 2017. Mutta silti on piiska soinut Ruotsin raviradoilla entiseen malliinsa – . – Ja niin sai jäädä omaksi synkäksi harmaa-alueekseen myös tuo tässä vahvasti esiin tuomani, kirottu, hevosten kilpavalmennus. – Joka kaikki jo pitkään on vaikuttanut Ruotsissa pohjoismaiseksi erikoisen kovalta ja säälittömältä.

Ilahduttava päivitys:

Ylempänä kerroin, että näiden tekstien ensi-postitusten ansiosta piiskankäyttö meidän radoillamme alkoi muuttua näkyvästi kesällä/syksyllä 2019. Mutta nyt (2021) näkyy sama selvästi myös Ruotsin raviradoilla! – Minkä lisäksi meillä ja Ruotsissa kielletään vuoden 2022 alusta lähtien kaikki hevosen piiskaaminen kilpa-ajoissa.

Kuitenkin Suomen Hippoksen varsin kesyiksi jätetyissä sääntömuutoksissa venyy sanktiointi ratapiiskaamisesta kuin hanuri, sen sijaan, että tarpeeton lyöminen johtaisi aina ajon hylkäykseen. – Niin kuin sääntö pitäisi tietysti olla, niin meillä kuin muualla.

– Mutta merkittävä muutos on siis alalla alkanut. Ja jos me nyt katsomme joukolla, että muutos jatkuu ja etenee, ehkä näistä hevosilla ajettavista ja ratsastettavista totalisaattori-pelin kilpa-ajoista päästään eroon jo nopeaakin tahtia. – Ja kaikkialla.

P.s. Keväällä 2022 myös Tanskan raviurheilu lähti radoillaan Ruotsin ja meidän ratojen aloittamalle lyömättömälle linjalle, ja jo kesällä sitä olivat seuranneet myös Hollanti ja Saksa!

Uuteen totalisaattoripelin kulttuuriin

Kilpahevosten ongelmasta tietoa tähän kootessani ymmärsin jossain vaiheessa, että ehkä itse totalisaattoripelille tulisi kehiteltäväksi uusi konsepti. Että ilman tilalle tuotua uutta pelikohdekonseptia, yritykset saada näiden hevosten tilanne oikaisuun, valuisivat helposti hukkaan. – Koska ilmeisesti pelin järjestäjät ja pelaajat haluaisivat nähdä tuon rahapelinsä jatkuvan –. Ja tälle yhdeksi ratkaisumalliksi tuli tällöin mieleeni, että haluttaessa radoille voidaan alkaa tuoda non-horse-totolähtöjä, joissa kilpa-ajo radoilla tapahtuu mekaanisin menopelein. Esimerkiksi autoin, prätkin ja/tai maastopolkupyörin. – Toisin sanoen radoilla ajettaisi hevosten sijaan sopivan pienitehoisilla autoilla ja moottoripyörillä tai mopoilla. (Jolloin tarvittaessa tai haluttaessa niiden nopeuksia rajoitettaisi siirrettävin zikaanein.) – Tai sarjoja voisi olla ihan ihmisten itse polkemille maastopolkupyörille.

Eli, valitaan mitkä menopelit sopiviksi nähdäänkin, näin kehitellen päästään eroon näiden herkkien eläinten rumasta väärinkäytöstä, vaikka haluttaessa itse totopeli jatkuisikin. – Tällöin vaan totalisaattoripeliä koskevat säännöt, lait ja asetukset voisivat tulla laadittaviksi halutun muutoksen mukaisiksi.

– Itse totalisaattoripelihän on sellainen, ettei sen tarvitse olla sidoksissa hevosiin ja hevosurheiluun lainkaan. - Totoa voidaan yhtä hyvin pelata vaikkapa meidän urheilukentillä juostaviin miesten ja naisten kilpajuoksuihin. Tai juuri esimerkiksi sopivan mittaisiin prätkä-, maastopyörä- tai autolähtöihin. Eli, mihin tahansa sellaiseen säännöin rajattuun kilpailuun, jossa liikutaan asetettu matka, jonka kesto ajassa voidaan luotettavasti mitata ja/tai maaliintulojärjestys luotettavasti osoittaa. – Niin kuin videoteknologialla ja maalikameroilla ravi- ja laukkaradoilla tänään tehdään –. Näin siis, sikäli kuin nykyinen hevosurheilun kytkentä pelaamiseen koetaan ylipääsemättömän vaikeaksi katkaista suoraan, hevosilla ajettavia lähtöjä ja sarjoja voidaan alkaa korvata asteittain eri sarjoihin jaetuilla ratapyörien ja pienautojen lähdöillä, ja urheilijoiden polkemilla maastopolkupyörä-lähdöillä.

– Nykyisten hevos-lähtöjen lailla nämäkin kilpa-ajot olisivat suuripalkintoisia, ja niihin voisivat ilmoittautua mukaan tietysti myös nykyiset hevosten omistajat, valmentajat, hoitajat ja ajajat; kukin kiinnostuksensa, taitonsa ja kuntonsa mukaan –. (Maastopyöristä puhun kapearenkaisten kilpapyörien sijaan siksi, että jos muutoksen alkuun samoilla radoilla juoksee hevoset, ratojen on yhä oltava päällystetyt pehmeällä hiekkakerroksella.)

– Olennainen osa ideaa tässä olisi, että ainakin alkuun myös nämä ajot tapahtuisivat nykyisillä ravi- ja laukkaradoilla ja samoilla, niissä nyt käytetyillä kilpailunvalvonnan ja totopelin huipputeknologioilla. Jolloin itse totopelissä ei muuttua tarvitsisi juuri muuta kuin kilpailuohjelmat näiden non-horse lähtöjen osalta. – Minkä lisäksi ratojen nykyisten talli- ja varikkoalueiden käyttöä jouduttaisiin jakamaan sitä mukaa kuin hevosten juoksemat lähdöt vähenisivät.

Uutena joitakin tällainen ajatus ehkä hämmentää. Mutta koska näiden hevosten kannalta asia on elintärkeä, ihmisinä meidän on lakkautettava nämä meille häpeälliset ja hevosille julmat ja tuhoisat hevoskilpailut suoraan, jollei jonkin muutosratkaisun kautta tuota ratojen peliä viedä ilman viivytyksiä uusille urilleen.

– Uudistukselle voidaan joutua ottamaan siirtymäaikaa viisi tai kymmenen vuotta, mutta alaan väistämättä nyt liittyvien kauhistusten vuoksi tälle hevosten kilpailuttamiselle jonkin rahapelin pitämiseksi, tälle täällä on tultava viivytyksetön ja selvä loppu. – Ja sikäli kuin suoran lopettamisen sijaan valitaan tämä non-horse toto, ja siihen siirtymiselle otetaan siirtymäaika, tulee ohjelmassa mukana pidettävien hevosten hyväksi tehdä lisäksi nykyisten sääntöjen ja käytäntöjen uudistus tarkennetuin ja tehostetuin säännöin ja rajoin. (Esim. kielto kengittä ajolle, kielto 2-vuotisten lähdöille, pois kivulle altistavat käytännöt, jne.) Niin, että alalla nyt esiintyvät epäkohdat tulevat minimoiduksi ja eliminoiduksi siirtymäajaksi niin vähiin, kuin ne alan ja eläinlääkinnän parhaalla asiantuntemuksella sekä vahvasti tehostetulla valvonnalla ja rikkeiden sanktioinnilla voidaan saada.

Aikakautemme ruma häpeäpilkku

-- Ahneus ja pienisieluinen statuskilpailu vs. kollektiivinen moraali

Uhkapelille ryöstettyjen kilpahevosten ratakuolemia, pitkiä hoitojaksoja vaativia vammoja ja jäsenvaurioita, lopullisia invalidisoitumisia, tallikuolemia ja eutanasioita, sekä viimeisiä matkoja tuhoamislaitoksiin ja teurastamoihin. Näitä riittää maailmassa vuosittain tuhansin ja miljoonamäärin. – Kun kyseessä on eläimillä tapahtuva, niitä sadointuhansin rikkova huvinpito, viihde ja uhkapeli, tämähän on tietysti paljastavaa ja raskasta faktamateriaalia meistä ihmisistä. -- Inhimilliseltä kannalta katsoen ilmiö on luotaantyöntävä ja mieletön. Minkä lisäksi me tietysti joudumme näkemään tämän meille itsellemme mitä suurimmaksi yhteiseksi häpeäksi.

– Me kun voimme olla varmoja siitä, että jos tulevaisuus tulee näkemään täällä sivistyneemmän ihmiskunnan, sen historiakirjoissa tullaan ihmetellen ylenkatsomaan meitä ja meidän näihin hevosiin kohdistamaa systemaattista ja laajamittaista, raakaa barbariaa. – Aivan samoin kuin me tänään ylenkatsomme inholla degeneroituneessa Rooman valtakunnassa järjestettyjä, suurisuuntaisia ihmisten ja villieläinten verellä mässäilyjä kansanjoukkojen huviksi, aivan saman historian tuomion tulemme me saamaan tästä.

Ja asiaa näin katsellen tuntuukin jo aika merkilliseltä, että vuosikymmen toisensa jälkeen asiaan on varottu puuttumasta julkisesti mitenkään suuremmalla tarmolla. – Ja yleensä vain hajanaisesti yksittäistapauksia raportoiden myös suuret mediat ovat olleet haluttomia ruotimaan ja viemään tätä meille oikeasti häpeällistä ilmiötä muutoshakuiseen ja kuvia raastavaan keskusteluun. – Saatikka että valtavirtamedian voimalla alalle olisi käyty vaatimaan täyttä alasajoa.

– Minkään tällaisen sijaan, median suuressa valtavirrassa alan rumasta puolesta mieluummin vaietaan kuin yhteisenä sopimuksena, ja hyssytellään kuin kiellettyä tabua. – Näiden hevosten sanoinkuvaamattoman ahdingon sivuuttaen lukuisien suurilevikkisten lehtien urheilusivut, TV-kanavien tavoin, houkuttavat sensijaan torvet soiden lisää pelaajia ja suurta yleisöä tähän barbaariseen menoon! – Milloin laukkakilpailujen piiskajaiset ovat niissä ”Sport of Kings” ja milloin mikä on mitäkin –. Mutta ei milloinkaan, että tämä hevosten raaka kilpailuttaminen olisikin ”Sport of brute beasts and simple minded, un-civilized mob”. Tai tuohon suuntaan.

– Suurten rahavirtojen lisäksi tähän hyssyttelyyn on syynä tietysti myös sitä, että alan piirissä huseeraa jokin joukko häikäilemätöntä ja suurisuista elostelija-ainesta politiikasta, virkamieseliitistä ja talouselämästä. – Eikä näille haluta tai uskalleta lähteä median voimin kyseenalaistamaan tätä, meille kaikille nyt häpeällistä touhua.

Mutta kun rahan ja pienisieluisen statuskilpailun on annettu mennä ihmisyyden ohi ja tästä kärsijöinä ovat nämä meidän käsissä suojattomat ja meihin luottamaan joutuvat älylliset olennot, emmekö me joudu kysymään jo vakavasti: kuinka koskaan tämä meno voisi saada täällä jatkua?

Kysehän kun on sentään korkeasti kehittyneistä ja älyllisistä; kivun, ahdistuksen, pelon ja surun, mutta myös ilon, ystävyyden ja luottamuksen tuntevista, solidaarisuudentuntoisista ja jopa oikeudenmukaisuuden tajuisista olioista. Ja voiko silloin olla sellaista sivistyneenä itseään pitävää yhteiskuntaa, jossa tämä barbaria näitä hienovireisiä olioita kohtaan voitaisiin hyväksyä ja sallia?

– Ja jos ei voida, mitä meidän tulee täällä tehdä?

– Niin kuin ihmisluonnon hienostuneempi puoli meissä taisteli kerran kumoon Afrikan mustien kauhistuttavan orjuuttamisen, orjakaupan ja -piiskaukset, niin meille tulee taisteltavaksi epähumaanina ja meille häpeällisenä täältä pois tämä täällä menossa oleva kauhistus näitä hevosia kohtaan! – Ihmisiä ollaksemme, voimmeko me jotenkin toisin tästä asiasta ajatella?

Olen hyvin tietoinen siitä, että tätä hevosten elämänarvon oikeuksiinsa nostavaa puhettani niiden, perustoiltaan hyvin ”ihmismäisistä” ominaisuuksista, jotkut piirit yrittävät nyt mollata antropomorfismiin lankeamisena. Ja sitä tietä käyttäen pyrkivät kaiken tässä sanotun ja vaaditun suojelutoiminnan ja muutostarpeen mitätöimiseen.

Mutta jospa tiedon nyt nopeasti lisäännyttyä tämä hevosten asia ei enää olekaan aivan noin yksioikoisesti ohitettavia! Nimittäin, esimerkiksi eläinten henkisiä ominaisuuksia tutkimaan syventyneet etologit ovat tutkimuksissaan myöntäneet korkeasti kehittyneiden eläinten joukossa myös hevosten omaavan meidän kanssamme periaatteiltaan hyvin samanlaiset henkiset ominaisuudet. Ja kun asiat näin nyt alkavat väelle valjeta, tämä nyt tapahtumassa oleva hevosten elämän ruma lokaan polkeminen tulee saamaan täällä suuren yleisön vahvankin vastustuksen. – Ongelma vain on, kuinka kauan tulee menemään, ennen kuin asiassa päästään tarvittaviin muutoksiin? – Kun tietysti, jokainen päivä näin on liikaa näille, meidän käsissämme hevosurheilussa täysin tarpeettomasti nyt ruoskituille ja kärsiville, lukemattomille hevosille –.

Millaisesta mielettömyydestä olemme puhumassa?

Kunnolla mielettömyyksiin hevoskilpailualan päästäneessä Yhdysvalloissa New York Times -lehden pitkä ja laaja selvitys tarjosi 2012 alasta rumaa luettavaa ja tilastoa kolmelta vuodelta.

Tällöin NYT osoitti, että hevosten ja varsojen piiskaamisesta ja yli rasittamisesta sekä douppailevasta puoskaroinnista johtuvia ratakuolemia tapahtui vain jo pelkästään maan laukkaradoilla 24 hevosen viikkovauhtia! Siis kilpailusta suoraan radalle tai pian sen jälkeen kuoli, tai eläinlääkärin armopiikillä tuskistaan lopetettiin, - tuossa lajissa yksin -, yli 1 200 hevosta per vuosi!

Täältä tämän raportin on päässyt lukemaan ja näkemään: https://www.nytimes.com/2012/03/25/us/death-and-disarray-at-americas-racetracks.html

( – Myös YouTubesta löytyy raportin mukana esitetty video, https://www.youtube.com/watch?v=86XGhbhwTwo .)

Asiasta oli lisää myös useina raportteina ja taulukkoina: https://archive.nytimes.com/www.nytimes.com/interactive/2012/03/24/us/for-horse-andjockey-risks-vary.html , mutta nyt en ainakaan itse saa näitä enää klikkaamalla esiin.

Tässä vielä näyte tuosta synkemmästä puolesta Yhdysvalloissa 2014: https://www.youtube.com/watch?v=9TJVA2lwW4A . Mutta pysähtykääpä katsomaan tuon valkean hevosen ilmeikästä ja ilmaisevaa, vastustelevaa ilmettä ja alistumista videolla kohdassa 9:07, kun sitä taas kerran käydään piikittämään alan myrkyillä.

- Ja tuo 1200 hevosta vuodessa on vain tuon synkän jäävuoren huippu. Hevosten ennenaikainen kuolleisuus ja pysyvä invalidisoituminen kilpailutukseen liittyvän, armottoman valmennuksen kanssa olisi Yhdysvaltain hevosurheilussa tuo määrä todennäköisesti monikymmenkertaisena!

– Tuon rinnalla Suomen hevosurheilussa kaikki on tietysti vielä pientä. Mutta on ehkä vain siksi, että meillä näiden kilpahevosten ja alalla liikkuvan rahan määrät ovat pienempiä. - Kilpahevosten määrä on kasvanut nopeasti meilläkin, mutta silti se on meillä yhä alle 50 000 ravuria. Kun jo vain laukkakilpahevosten määrä Yhdysvalloissa vuonna 2016 oli, laskijatahosta ja tavasta riippuen yli 800 000:sta lähemmäksi kahta miljoonaa - .

– Kautta maailman suosittujen esteratsastuslajien alalla hevosten ennenaikaisen kuolleisuuden ilmoitetaan olevan yli viisinkertainen, verrattuna tasamaa-laukkahevosten kuolemiin –! - Ja Australiassa tuo suhdeluku on jopa 19/1 !!

– Itse olen nähnyt tällaisia järkyttäviä hevosten äkkikuolemia raviradoilla, meillä ja Ruotsissa ainakin kymmenen tapausta. - Reilu puolet näistä nettivideoilta lähtöjä seurailtuna, nyt viime vuosina, mutta kaksi näistä tuupertui (syöksyi) kuolleena maahan maaliin tultaessa täydestä vauhdista, ilman mitään näkyvää syytä, suoraan edessäni. Paikan päällä. - Nuo tapaukset olivat Solvallassa, Tukholmassa 1980 ja 90-luvuilla.

Kun yritin tiedustella muulta raviyleisöltä lähelläni, miksi, ja mitä radalla oli tapahtunut, silloin sain heikosti selitystä asiaan keneltäkään. – Puhuttiin vain mahdollisesta sydänkohtauksesta.

Nyt tiedän, mitä noiden äärimmäisestä vauhdista luhistumisien ja muiden ratakuolemien takana on. Vastoin muita puheita, taustatekijät huomioiden, vain hyvin harvoin jos koskaan ne ovat vilpittömästi nimettävissä "luonnollisiksi kuolemiksi".

Sen sijaan syy näihin äkkikuolemiin, ja radalla esimerkiksi jalan katkeamisen johdosta suoritettaviin eutanasioihin, on yleensä luonnottoman kovan treenin ja kilpailutuksen aloittaminen liian nuorilla varsoilla, harjoitetut hoito- ja lääkintätavat, doping, ja lisäksi tietysti tuo väärä ajotapa, eli hevosten ahdistaminen piiskalla ja ehdollistetulla pelolla liian tiukkaan ja äärirajojensa yli, itse tuossa kilpa-ajossa.

Ja taas alalla liikkuvien suurten rahojen lisäksi yksi perimmäisiä syitä tähän on, että jo lainsäädännöllä me olemme esineellistäneet nämä elävät olennot rajattomalla omistus- ja käyttöoikeudella omistettaviksi ja käytettäviksi esineiksi, käytännössä kuin puupöllit ja jauhosäkit! - Mutta nämä hiljaiset hevoset tuntevat ja kärsivät, ahdistuvat, ajattelevat ja analysoivat; jota taas pöllit ja jauhosäkit eivät tee.

Kun New York Times julkaisi tuon teettämänsä raportin Yhdysvaltain laukkaradoilta, siellä vaadittiin aina kongressin kuulemista myöten alan ongelmien korjausta, mutta tulokset jäivät laihoiksi.

– Ja ne jäivät laihoiksi koska uudistukset laeissa, säännöissä, valvonnassa, kontrollivälineiden käytössä ja oikeusmenettelyissä jätettiin olemattomiksi tai laihoiksi. Mafioituneen ja lahkoutuneen alan roistoja ei lähdetty panemaan kuriin kontrollilla, keinoilla ja sarjalla tuomioita, jotka näihin ja tähän mätään alaan olisivat tehonneet.

Nyt minulla on tästä alasta käsissäni nippu artikkeli- ja videoaineistoa kautta maailman. Siitä osa on avartavaa ja rohkaisevaa, ja taas rumemmasta materiaalista osaa on vaikeaa uskoa todeksi, jollei tietäisi omituisen kaksijakoisen lajimme tekoina täällä mahdolliseksi melkein jo mitä vaan!

Kilpahevosen kova osa

Yhdestä vahvimmista ja yhteiskuntafilosofisesti parhaimmista alan ongelmallisuutta käsittelevistä kirjoituksista luin tällaista analyysiä Sydneystä, Australiasta vuodelta 2012

(oma käännös ja poiminnot):

"Vaikka Australia ei enää siedä eläinten brutaalia kohtelua meidän viihteeksemme sirkuksissa, hevosten kilpa-ajoihin ei puututa. Tämä rankaisun puute on outoa, kun hevoskilpailut ovat merkittävä osa myös meidän kansallista uhkapeliongelmaamme.

Hevoskilpailujen sulkeminen pois Australian eettisestä keskustelusta on sokea piste, jota täytyy tarkastella. – – Ytimeltään hevoskilpa-ajot ovat julma urheilulaji, jossa väärinkäytetään eläimiä meidän huviksemme. Hevosia kasvatetaan, valmennetaan ja pakotetaan esittämään meille luonnotonta näytöstä. – – Omituista on, että hämärän uhkapelin avulla tästä saadaan hyväksyttävää.

Enää vain hevoskilpailuissa me sallimme ihmisten piiskaavan eläimiä. Säännöt, jotka määräävät, kuinka paljon kilpahevosta saa piiskata, ovat vain tapa vaimentaa keskustelua, mutta ne epäonnistuvat sen perimmäisen tosiasian edessä, että kaikenlainen piiskaaminen on epäeettistä.

– Ihminen on käyttänyt eläimiä hyödykseen karjana jo vuosituhansia. Mutta tuon muun eläintenpidon ja kilpa-ajojen moraalinen rinnastaminen ontuu.

Eläinten pidolla ruoantuotannossa tai tarpeettomassa viihdetoiminnassa on merkittävä ero. Suunnattoman epätasa-arvoisen maailmamme monissa yhteiskunnissa lihaa tarvitaan yhä ravitsemussyistä, mutta kaikki yhteiskunnat tulevat toimeen ilman eläinten viihdekäyttöä.”

Kokonaisena ja alkuperäisenä kirjoitus löytyy täältä: https://www.abc.net.au/news/2012-06-22/torres-and-chen-horse-racing/4086304 .

Kirjoittajat Albarrán Torres ja Chen ovat Sydneyn Yliopiston opettajia. Alleviivaukset ovat omiani.

– Muun muassa näillä arvokkailla materiaalilainauksilla koetan saada annetuksi tässä manifestissa ja sen liiteosassa meille niin faktuaalista, eettistä kuin emotionaalistakin otetta tästä suuren yleisön tietämättömissä tapahtuvasta, laajasta, systemaattisesta eläinrääkkäyksestä ja rumasta väärinkäytöstä, johonka nämä lukemattomat hevoset ovat tänään vedetyt, ja johonka niiden pienet varsat täällä syntyvät. Jossa nämä tarpeettomasti kärsivät ja ahdistuvat, ja jossa ne armottomalla ja nopeasti loppuun kuluttavalla valmennuksella ja kilpa-ajolla ryöstettyinä kerran, vain muutaman vuoden elettyään, heitetään romukoppaan.

Näiden hevosten kaunis ja ylväs ulkonäkö pettää helposti arviointikykymme siitä, millaisen elämän ne saavat alan ihmisten käsissä. Jopa alle vuoden vanhana tässä nykyisessä varsatehtailussa kilpailemaan syntyvillä varsoilla alkaa treeni, joka jo pian johtaa elämään, jollaista ei meistä kukaan, koskaan, soisi itselleen eikä omille lapsilleen. Ja viheliäiseksi näille nopeasti vääntyvä elämä hyvin yleisesti päättyy niin, että treenillä ja kilpailuilla loppuun piinattuina, lääkkeillä hetkittäin juoksukuntoon doupattuina, ja invalideiksi rikottuina raakkeina, ne työnnetään parin - muutaman vuoden sisällä syrjään, ja teurasautoon ja koiran ruuaksi. – Tai ne kuopataan tai poltetaan, koska niiden lääkkeillä ja myrkyillä kyllästettyä lihaa ei voida käyttää enää kenenkään ravinnoksi! – Ja kun valikoivien ja sopivuudeltaan usein kyseenalaisten ratsastustallienkin vetokyky on rajallinen, normaaliin elinikäänsä muut kuin varsatehtailuun vedetyt kilpahevoset yltävät harvoin.

– Hevosten normaali elinikä (rodusta hieman riippuen) on reilusti yli 20 ja 30 vuotta, ja todennetusti vanhin elänyt hevonen, viisas ”Old Billy”, oli kuollessaan 62-vuotias!

Haamumailereita ja ratazombeja

On myös jo niin, että osa noista kilparadoilla nähdyistä ravihevosista on geeniteknologiaa hyväksikäyttäen jalostettu ravaamaan kuin koneet. Eli edes kivussaan, tuskassaan ja ahdistuksessaan nämä hevoset eivät tahdo osata hypätä laukalle, kun ahdistaminen piiskalla lisävauhtiin alkaa ylittää niiden kyvyt ja sietorajan. – Vielä silloinkin nämä hevosjalostuksen onnettomat geeni-kukkaset ravaavat karkuun tuota rattailta piiskalla heitä vainoavaa riivaajaa tasaisen kauniisti kuin koneet! - Kammottavaa menoa, kun sen lopulta havahtuu huomaamaan -.

Taas toiset radoilla juoksevista hevosista ovat sellaisia, että ne luonnollisen laukkaherkkinä (normaalisti hevonen siirtyy pakolaukkaan jos ravivauhti ei riittäisi) ovat saaneet ”valmennuksessaan” käydä läpi kovakätisen piiskansiedätyksen. Jossa valmentaja voi piiskata ja kepittää ja rääkätä hevosen toistuvasti henkisesti niin loppuun, että se ei kauheimmassa ahdistuksessaankaan uskalla hypätä enää ravista laukalle, tulee sille piiskasta selkään kilpailuissa radalla kuinka paljon hyvänsä.

Toisin sanoen tuota piiskansietoa, jota me näemme nykyisin erityisesti ranskalaisten, italialaisten, amerikkalaisten ja ruotsalaisten raveissa, mutta jatkuvasti myös meillä, sitä ei pidä mieltää niin, ettei tuo piiskaaminen sattuisi näihin eläimiin. – Nyt hevosten kivuntuntemisesta tiedetään, että suuresta koostaan ja hädässään meitä yhä hämäävästä hiljaisuudestaan huolimatta, hevonen on erittäin tunto- ja kipuherkkä eläin – . Radalla vain tapahtuu se, että aisojen väliin tiukasti sidottuina ja rautaisesti kuolaimin suustaan hallittuina, nuo pahimmassakin ahdistuksessaan ja tuskassaan aina mykät eläimet koettavat psyykkisesti siirtää itsensä tuon tuskan ja kivun tuntemisen ulkopuolelle siksi ajaksi kuin tuota sietämätöntä pahoinpitelyä jatkuu, ja kunnes ne viimein pääsevät ohi tuon kirotun maalilinjan! – Sopii siis miettiä, mitä me olemme tekemässä ja sallimassa, kun me tämän sallimme täällä tapahtuvan - . - Ja jos me totopelissä kannamme rahojamme tuon diaboolisen pirunpelin jatkamiseksi tuolla radoilla –.

Harhaanjohtajaroistot ja heikosti informoidut voivat puhua adrenaliini-boostista, joka kovassa vauhdissa muka suojaa hevosia piiskan kivulta. Asiantuntijat (ja terve logiikka!) kuitenkin mitätöivät tuollaiset puheet vain korkeintaan puolitotuuksina. Ja kysyvät vasta-argumenttina: Miksi sitten hevosia lainkaan lyödään, jos ne eivät siitä muka mitään suuremmin tunne? – Tosiasiassa nämä hevoset tuntevat tuon kivun ja tuskan noista rumista lyönneistä pitkään vielä jälkeenpäinkin –. – Jopa seuraavana päivänäkin; sikäli kuin omat kokemukseni asiasta voivat olla vertailukelpoiset –.

Eikä tuollaisen lyömäaseen oikeastaan kuuluisi olla kilpa-ajoissa mukana ollenkaan. Kilpailutuomariston antamien rangaistusten lisäksi, kaikki tuon piiskan käyttö hevosen lyömiseen missään, muutoin kuin selvän, välittömän vaaran ehkäisyyn, on pahoinpitelyä tai törkeää pahoinpitelyä, ja tulee lukea karkeaksi eläinsuojelulain rikkomiseksi tai karkeaksi eläinrääkkäykseksi, ja käsitellä sellaisena tuomioistuimissa riittävän varoittavan-ankarin rangaistuksin!

Aikanaan norjalaiset kielsivät lailla piiskat hevoskilpailuistaan kokonaan, ja ravikilpailut ovat onnistuneet näin siellä jo neljä vuosikymmentä. ( - Toto-pelaajien onkin hyvä

ymmärtää, että myös Norjassa jokaisen ajetun lähdön voittaa jokin mukana olleista hevosista. Ja niin saavat myös voittorahansa totosta aina jotkut pelaajista!) Ihmetellä saammekin, miksi ei meillä ja muualla tuolloin jo kohta seurattu Norjan esimerkkiä? Ei kohta, eikä koskaan.

– Toisaalta, jos Norja poikkeaakin porukasta tässä piiskavapaassa ajossa radoilla, sielläkin joudumme otaksumaan näiden kilpahevosten valmennuksessa voivan tapahtua ja tapahtuvan, mitä vain –!

On iskettävä totopeliin!

Viime vuosisadalla hevoskilpa-ajojen kasvun kantavaksi voimaksi nousi rutosti rahaa alalle jauhamaan tuleva totalisaattoripeli. Ja jos me nyt haluamme alalle suuren humaanin muutoksen, on iskettävä totopeliin ja vedonlyöntiin. Sen ja hevosurheilun kytkyyn. Totopeli jatkukoon ja pyörittäköön voittoa yhteiskunnille, ja voittoja tai tappioita pelaajille, jos niin halutaan, mutta meille on tultava itsestään selväksi, että tuota ei voida jatkaa näiden herkkien eläinten elämää näin ryöstäen!

Edellä jo esitin, että totopelille itselleen voidaan luoda kelvollisempi kulttuuri hakemalla sille uudet pelikohteet. Eli sikäli kuin totalisaattoripeliä halutaan jatkaa, tulee pelille tuoda uudet ratalajit, joilla ei ole mitään tekemistä hevosten kanssa. Ja mikäli alan valtavan hevosmäärän vuoksi totopelin lyöminen poikki suoraan nähtäisiin jossakin liian drastiseksi, siellä hevosten juoksemien totolähtöjen määriä voidaan alkaa ajaa alas asteittain, tietyssä määräajassa. – Ja yhtenä hillitsijänä näille ”kilpa”hevosroduille voidaan asettaa korkea, tuntuva, väliaikainen varsavero.

Ja kun kyseessä näin on melkoinen muutos, muutoksen taloudellisiksi takuumiehiksi ja maksajiksi tulee tietysti laittaa alasta ja totopelistä paljon jo netonneet, ja onnistuneen uudistuksen seurauksena jatkossakin hyvin nettoamaan tulevat, valtiot. – Toisin sanoen, peliä ja hevosurheilua tuottoisasti nyt verottaneet valtiot maksakoot tästä uudistuksesta koituvat taloudelliset menetykset, sitä myöten kuin siinä kullekin mitä maksettavaksi kohtuullisesti tulee. Ja taas, sikäli kuin ei valtioista jollakin meillä EU:ssa omat rahkeet riitä, siellä saa EU luvan tulla apuun. – Kun läpi sormien katsotulla eläinrääkkäyksellä liatusta alasta on vuosikymmenien aikana virrannut asianosaisille valtioille ja EU:lle paljon rahaa, on jo vain luonnollistakin panna ne maksamaan tästä humaanista uudistuksesta koituvia kuluja –.

Pelaamaan vasta uudistuksen jälkeen

Mitä tulee tässä vaadittuun totalisaattoripelin uudistukseen, uudet pelikohteet voivat olla eri kulkupeleillä ajettuja kilpailuja, kunhan vaan pääsemme viivytyksittä siihen, ettei pelissä enää missään vaiheessa anneta tilaa hevosten (eikä muiden eläinten)

hyväksikäytölle kilpailuvälineinä. – Tiukalle pannut kilpakoneet hajoavat välillä, mutta ne sentään eivät kärsi ihmisten käsissä tappavan sietämätöntä tuskaa, hätää ja ahdistusta, niin kuin on laita näiden rahapelille nyt ryöstettyjen hevosten -.

Ja kun uudistuksen myötä puhdistuvaa uutta totoa voivat alkaa pelata myös ne meistä, jotka näitä hevosia säälien nyt pidättäytyvät pelistä, voi alan muutos hyvin junailtuna ja markkinoituna johtaa jopa totopelin ennennäkemättömään kukoistukseen. – Ja valtio saa kansan taskuista sinne kertyviä löysiä rahoja, jos se niistä minkä mielii peliteollisuuden kautta itselleen kuoria –.

Kun taas myötätunnon osoituksena näille ryöstetyille ja systemaattisesti pahoinpidellyiksi tuleville hevosille toivon suuren yleisön jättävän kaiken hevoskilpailuihin pelaamisen jatkossakin. – Ja halutessaan alkavan pelata totoa vasta noihin non-horse-lähtöihin, kun milloin niitä alkaa radoille tulla –. – Älkääkä uskoko alalta niitä, jotka vakuuttelevat teille, että eihän huonosti pidetyillä ja haluttomilla hevosilla voiteta. – Minä vakuutan teille, että nuo roistot osaavat laittaa nämä hevoset antamaan kaikkensa tuolla radoilla!

Sen ”hård” (kova, ankara) -sanan takana on valtava sieluttoman pakottamisen ja hevosen fyysisten ja henkisten kärsimysten määrä, kun Ruotsin eri raviasiantuntijat välillä sanovat mediassa maan ravihevosten valmennuksesta, että näiden hevosten valmennus on ankaraa (”de tränas hårt”). – Yleensä he eivät sano asian luonteesta tuon enempää, mutta alaa tuntevat ja asioista perillä olevat tietävät, mitä kauheuksia tuo, aivan liian varovaiseksi ja lyhyeksi noin jätetty ilmaisu pitää sisällään.

-----

”Syntymästä kuolemaansa, useimpia kilpahevosia kohdellaan kuin kertakäyttövälineitä.”

– Ilmeisesti kivuista ja ahdistuksesta lopulta ähkyyn kuollut, muutoin huippulahjakas, mutta ”jalaton” tähti ”Nehro” (josta yhdessä noista tänne linkittämistäni videoista puhutaan) maksoi 1-vuoden ikäisenä huutokaupassa 170 000 dollaria, ja ehti ennen kauhistuttavaksi kerrottua ähky-kuolemaansa tienata vain 12:lla lähdöllään omistajilleen liki täyden miljoona dollaria.

Kuva - ”Nehro”

5 vuotiaana kuollut, huippunopea ”Nehro” menehtyi sekin ähkyyn; hevosille usein äärimmäisen tuskalliseksi ja hengenvaaralliseksi kehittyvään sisäontelo ja suolistosairauteen. – Tätä hevosia tappavaa tautia vaikuttaa joillekin kilpahevosille aiheuttavan juuri kovassa treenissä ja kilpailussa koettua ahdistusta ja kipuja seuraava jännitystila niiden vatsaontelossa.

– Hyväluontoisesta ja kiltistä Nehrosta tuli huippunopea, mutta sen onnettomuus oli saada jatkuvaa hoitamista tarvitsevat, tuskallisen huonot kaviot. Eivätkä tässäkään omistaja ja valmentaja malttaneet päästää ajoissa eläkelaitumille tätä jalkavaivaista raha-sampoaan ($997 800:-/12 lähtöä!).

– Myös meillä tuon äärimmäisen tuskallisen ähkykuoleman tapaa kohdata vuosittain muutama ravuri. – Mm. yleisönsä lemmikille, ”Sämpylälle”, 4-vuotiaalle lämminveri-ori Graceful Swampille, kävi näin syksyllä 2019. - Joka, muuten, sekin joutui aloittamaan tappavan kovan kilpauransa hyvänä hevosmiehenä ja valmentajana juhlitun omistajansa regiimissä jo 2-vuotisena varsana! – Ähkynsä lopuksi vatsalaukun repeämään tuskallisesti menehtyvän Sämpylän kerrottiin saaneen nuo tappaviksi muodostuvat vatsavaivansa pian kovan kilpailun jälkeen, jo vajaat 2 viikkoa aikaisemmin – .

----

Mikä hevosille pahinta? – Huippu-urheilu!

Hevosurheilun parissa työskentelevistä eläinlääkäreistä vastuuntuntoisimmat ja inhimillisimmät ovat vuosikymmeniä väännelleet käsiään ahdistuksessaan hevosurheilun ja vedonlyönnin sieluttomuuteen vedettyjen hevosten kohtalosta ja kohtelusta. Koska edes heitä ei kuunnella siinä, että tälle rumalle menolle kuuluisi yhteiskuntien panna loppu muodossa tai toisessa. He tosin tapaavat tuolloin vaatia ensisijassa lisää resursseja alan tehokkaammaksi valvomiseksi. Mutta eritoten juuri valvomattomissa olevan kilpavalmennuksen hämäriin julmuuksiin viitaten he toteavat myös, että lopulta ei alaa ole kuitenkaan mahdollista saada hevosille turvalliseksi.

Maailmalla myös kilpahevosten tilanteesta huolestuneet eläinsuojelujärjestöt ovat vuosikymmeniä vaatineet alalle sekä täyttä kieltoa että merkittäviä parannuksia ja muutoksia. Mutta palkintosummien, hevosten hintojen ja lukumäärien kasvaessa on ala tämän sijaan vain vahvistunut, koventunut ja pahentunut.

Mielenkiintoisesti näiden kilpahevosten asiaa otti esille sivuillaan 13 vuotta sitten myös alan suomalainen lehti, Hevosurheilu:

”Saksan PETA:ssa (People for Ethical Treatment of Animals) tieteellisenä neuvonantajana toimiva tohtori Edmund Haferbeck pitää huippu-urheilua pahimpana hevosia koskevana eläinsuojeluongelmana.

Haferbeck on eläintuotantoon erikoistunut maataloustieteiden tohtori, jolta on julkaistu 20 eläinten oikeuksia ja niihin liittyvää lainsäädäntöä koskevaa kirjaa.

Haferbeck ei suhtaudu huippu-urheiluun kovinkaan ymmärtäväisesti. "Saksassa on hevosten pitoon tiloilla liittyviä ongelmia aivan samoin kuin muuallakin maailmassa.

Ne eivät kuitenkaan ole pahinta, mitä hevosille tapahtuu", katsoo Haferbeck. "Pahinta on hevosten käyttö huippu-urheilussa. Siinä ne joutuvat päivittäin – siis

kilpailujen ulkopuolellakin – tekemään suorituksia, jotka eivät ole niille luonnollisia ja ylittämään omat fyysiset kykynsä." ”

Myös siis Haferbeckistä huippu-urheilu ja siihen sisältyvä valmennus on myrkkyä hevosille ja niiden hyvinvoinnille. Ja myös hän otti yhdeksi esimerkiksi tuon Christine Welsin harjoittaman, raa'an eläinrääkkäyksen hevosten valmennuksessa: ”- jatkuvia raipaniskuja päähän, 374 kannukseniskua tunnissa, pään sitomista apuohjilla ryntäisiin ja juoksutusta kolmen metrin ympyrällä -, [ – viittaa hevosta invalidisoivaan, sille kiduttavan tuskallisena kiellettyyn, mutta yhä vain yleistyvään ”rollkur” -menetelmään, jolla hevosen kaularangan siteet ja lihakset revitään, jotta kaulasta saadaan lopulta pysyvästi ”kauniin” kaareva],

kun ulkopuoliset kuvasivat Welsiä hänen tietämättään”. ( Hevosurheilu 31.7.2009.)

Kaikki hevosten kanssa tekemisissä olevat eivät ole Christine Welsejä, eivätkä tuollaisia kuin oli Åke Svanstedtin ja muiden ”tähtikuskien” koplat Ruotsissa. Mutta omituisen yleistä, ja ehdottomasti liian yleistä on tunnoton raakuus ja julmuus alalla kaikkialla, voidaksemme ihmisinä jättää ongelman huomiotta ja siihen puuttumatta.

Ja kun eivät humaaneilla eläinlääkäreillä, eläinsuojelujärjestöillä, median satunnaisilla toimittajilla ja olevien järjestöjen eläinsuojeluihmisillä riitä rahkeet näiden hevosten suojeluksi näiltä alalle vakiintuneilta karkeuksilta ja asenteilta, silloin on yhteiskunnissa itse valtiovallan tultava näille hevosille apuun. Ja puuttuen asiaan omalla raskaalla kädellään ajettava alas ja kitkettävä täältä pois kaikki kaupallinen ja järjestetty hevoskilpailu ja hevosten sellaisiin valmennus. Ja on vain hyvin paikallaan aloittaa tämä työ näistä totalisaattoripeliin kytketyistä kilpa-ajoista.

Ei ole hyvä jos jotkut meistä pääsevät luulemaan, että heillä on oikeus vaatia käsiinsä saamiltaan hevosilta millaisia luonnottomia suorituksia hyvänsä. – Eikä ole hyvä jos meidän eläinsuojelijanuoremme tuntevat joutuvansa menemään vaaraan sillä, että he vähäisinä joukkoina, ja terveytensäkin riskeeraten, lappuineen ja plakaatteineen pitävät puolustuspuheitaan näiden hevosten puolesta kilparatojen ja tallialueiden porteilla.

– Se on valtiovalta, jonka on hoidettava tämä mutkikas asia järjestykseen. Ja meidän vahdittavaksemme tässä pitää tulla vain se, että valtiovalta viivytyksittä ja tunnollisesti tuon työnsä täällä tekee.

- Kasvamassa mahdollisesti jo olevaa totalisaattoriajojen vastustusta torpatakseen, meillä Maa ja metsätalousministeriksi Sanna Marinin hallituskauden loppusuoralla noussut, Keskustapuolueen nuori ”red neck juristi” Antti Kurvinen ilmoitti kuitenkin kesällä 2022, että ”lähtökohtaisesti” hevosten kilpa-ajot tulisivat olemaan meillä hyväksyttyjä ja sallittuja jatkossakin.

– Isojen rahojen totalisaattoripeliin liitoksissa olevan hevosalan yksi varsinaisia käytännön ongelmia on ollut, että alalle on hakeutunut, ajautunut ja päässyt pesiytymään sellaista henkilöainesta, joka hevosten hyvinvoinnin ja lain tarkoittaman eläinsuojelun kannalta katsoen on alalle sopimatonta. – Aina alan ylemmistä toimihenkilöistä ja hevosten omistajista valmentajiin, ajajiin/ratsastajiin ja hoitajiin saakka – . – Tästä rumaksi esimerkiksi hierarkian yläpäästä voin osoittaa meille nuo, tässä sivulla 7. esille tuomani Ruotsin TV4:n videon kohdissa 11:57 ja 15:35 esiintyvän, Ruotsin raviurheilun kattojärjestön, STC:n korkeimman eläinsuojeluvastaavan, sekä kohdassa 14:35 esiintyvän, saman järjestön yli-eläinlääkärin –.

Uutta ja toistoa

Hevosten parissa nuoruusvuosiani eläneenä ja alaa aika ajoin ikäni seurailleena tiedän oikein hyvin, että hevosalalla harrastaa ja hevosten kanssa puuhailee suuria määriä myös aidosti eläinrakkaita, hevosiinsa kiintyneitä ja hevosilleen oikeasti hyvän huolenpidon, kohtelun, käsittelyn ja elämän haluavia ja antavia ihmisiä.

Mutta alan väkeä ja harrastajia paljon seurailleena, kuunnelleena ja katselleena tiedän, että alalla on paljon myös häikäilemätöntä ahneutta ja pienisieluista turhamaisuutta ja kunnianhimoa. Jota seuraavasta välinpitämättömyydestä ja raakuudesta ovat nyt kärsimässä nämä herkät luontokappaleet. Ja syntynyt ruma tilanne velvoittaa meitä niille täällä nyt apuun.

Ja tähän lähtöä harkitessamme meidän on hyvä tietää jo heti alkuun se tosiseikka, että läheskään kaikki nuo radoilla kilpaa juoksemaan pannut hevoset eivät ole luontojaan kilpailijoita. Ja että myös siksi niille valmennuksessa piiskataan ja pelotellaan tuo niitä täällä nyt rikkova ja tappava kilpailuvauhti.

Suomessa näyttää Veikkaus meille internetin kautta pelattavaksi päivittäin n. 80 - 140 lähtöä jopa kahdeltatoista ravi- ja laukkaradalta Pohjoismaissa, Ranskassa ja muualla. Eikä myöskään näistä, noin tuhannesta hevosesta yksikään halua saada sen paremmin radalla kuin valmennuksessa ihmisiltä noita lukemattomia raakoja piiskaniskujaan.

(Kävin äskettäin katsomassa koneeltani taas yhden Veikkauksen näyttämän ajon. Paikka ja aika oli Shepparton, Australiassa, 12.4.2022, lähtö 5.. Siinä ajaja antoi voittoon piiskatulle hevoselleen pitkälle toistakymmentä kovaa, raakaa lyöntiä (Enemmän kuin 14 lujaa lyöntiä miehen kädestä!). – Silti tuokin ajo hyväksyttiin ja hevosparan omistaja ja ajaja saivat rahansa! )

( – Ja niin kävi myös kun katselin noita ajoja Australian Newcastlessa 22.7.2022. Sielläkin sai lähdön 3. hevosen nr. 8:n ajaja A F Garaty nostaa ajostaan liki 6000 euron ensimmäisen palkinnon, ruoskimalla hevosensa maaliin 30:llä kovalla, julmalla piiskaniskulla!! – Ja tämä on systemaattista ja jatkuvaa! Myös seuraava lähtö meni samoissa merkeissä. – Joka lähdössä Australiassa yleensä noin puolet ajajista harjoittaa yhä tätä raakaa ja rumaa eläinrääkkäystä, koska he saavat sen tehdä. - Ja kun ei heidän keskenkasvuiseksi jäänyt ihmisyys osaa vielä laittaa heillä normaalisti vastaan tällaisissa asioissa.)

Päiväkirjamerkintä 9. helmikuuta 2024

Australian Melton park lähtö 7, hevonen nr 2.

Hevosen ajaja, herra MJ Bellman aloitti ajon ruoskimalla jo valmiiksi tuon 6 vuotiaan oriin vauhtiin sarjalla kovia iskuja. (Tuota tuskin koskaan näkee Italiaa lukuunottamatta muualla!!) Ja julmalla 25 iskun sarjalla (!) hän sen myös lopetti.

Hylättiinkö ajo? Ei hylätty! - Manit meni sinne minne ne jälleen kerran ruoskittiin menemään!

Mitä tuon lähdön osalta tapahtui muuta, siitä meillä ei ole tietoa. - Keulassa ajaen pään mitalla voittanut hevonen oli lähdön yllättäjä korkealla 47,53 pelikertoimella!

Lukematon määrä näistä radoilla nähtävistä hevosista saa tuosta, niistä kaiken ulos piiskaavasta kilpa-ajosta ja sen takana olevasta valmennuksesta vakavia, hoidoiltaan pitkäaikaisia tai pysyviä fyysisiä ja psyykkisiä vammoja. Josta johtuen vain harvat niistä kestävät edes jonkin verran kunnossa enempää kuin vuoden, pari, kolme. Minkä jälkeen ne ovat ahneille ja statushakuisille omistajilleen usein enemmän vain ongelmajätettä, josta pitää yrittää päästä eroon mahdollisimman hyvillä kaupoilla jonnekin suuntaan.

Kun sitten tuollaiset kauppa-hevoset joutuvat alalla kiertoon, niiden hyvän elämän odote on yleensä hyvin huono. Niistä maksetaan liikaa, ja niiltä odotetaan liikaa. Ja niin niitä viedään valmennuksessa ja kilpailutuksessa kerta toisensa jälkeen sieto- ja kestokykynsä äärirajojen yli. Ja kun niitä myös lääkitään liikaa ja puoskaroidaan, ne romuttuvat yhä pahemmin. - Ja usein kärsivät treenistään ja kilpailustaan suunnattomasti, vaikkei yleisö näistä herkistä voimanpesistä sitä radalla näekään, eikä asiaa ymmärrä.

Näin viuhuu tuo armoton ravipiiska yhä tuhansissa ja tuhansissa kilpa-ajoissa kautta maailman. Tässä näyte Uudesta-Seelannista 2. joulukuuta 2023. - Katsokaa taas tuonkin iskun voimaa!

– Näky ajon jälkeen talli- ja varikkoalueelle siirtyneistä ja kotikarsinaanpääsyä odottelevista hevosista voisi hyvällä onnella olla jo asiaa valaisevampi: Apaattisina eteensä tuijottavia, fyysisesti ja psyykkisesti pahoinvoivia eläimiä yrittämässä palautua äskeisestä, ajon viimeisen kierroksen loppukaarteeseen tultaessa niille piiskahelvetiksi jälleen muuttuneesta kokemuksesta. – Tarkkasilmäisille tuo tähän mukaan valitsemani kansikuva Tukholman Solvallasta voi kertoa jo hieman siitä, mitä nämä hevoset piiskan alla joutuvat käymään läpi tuolla radoilla –.

Melkein yhtä usein kuin teurasautoon tai kuoppaan, noita lopullisia rataraakkeja päätyy varsatehtailun lisäksi ratsastustalleille, ja vain pieni osa pääsee eläkelaitumille ja hyvin pidetyiksi lemmikeiksi.

Taas ratsastustalleille joutuminen tapaa tietää näille hevosille paljon selkä-, psyyke-, nivel-, suu- ja muita vaivoja vuosi toisensa jälkeen, ja ne kärsivät ja apatisoituvat. Ja kun ne apatisoituvat, niille "kilteiksi" apatisoituneina tulee helposti vain lisää ymmärtämätöntä liikakäyttöä. – Ties kuinka monia raskaita vuosia eteenpäin –.

Vain reilu vuosikymmen sitten meilläkin näki ravilähdöissä yleisesti pitkiä, julmia hevosten ruoskimisia aivan yleisön silmien edessä, radalla. Mutta kun eräässä vaiheessa näitä raveja paikalle katsomaan ja pelaamaan markkinamiesten kutsumalta joukolta alkoikin tulla vahvaa protestia, ja se jatkui ja alkoi laajeta yleisössä, meillä Hippos säikähti ja alkoi siivota itse radoilta tätä hevosten raa'inta pahoinpitelyä. Mutta pahoin keskeneräiseksi ja huteraksi tuo työ jätettiin. – Ja eikö liene se vähäkin osa pois jäävää piinaa siirtynyt vain tuonne, näiden hevosten "valmennukseen". – Jossa voitiin – niin kuin kautta alan historian on voitu – enemmän ja vähemmän salassa käyttää näihin hevosiin, julmien piiskausten lisäksi myös mitä pirullisimpia muita kidutuskonsteja ja -muotoja. – Todellakin, aina ruotsalaista sähkösokkikidutusta myöten! – Tuohan on yhä ahkerassa käytössä käsi”jiggerillä” laukkakilpahevosiin (erityisesti valmennuksessa) kautta maailman!! – Mikä on syynä myös niin monien noiden hevosten ahdistuneeseen ”vihaisuuteen”.

Taas ratsastuksen muissa muodoissa on piiskaamisen lisäksi hevosten kuolain- ja kannuskidutus edelleenkin hyväksyttyä normaalia. Eli myös alan tuon sektorin miljoonille hevosille on kipu, tuska ja pelko ahdistavaa arkipäivää. – Sielläkin siis kokijoina nämä herkkäaistiset, voimakkaasti kaiken kokevat, tunneherkät, mutta kaikessa kivussaan ja hädässään aina kaamean mykät, suuret, lempeät eläimet – .

Hevosten piina niiden pääpuolessa ja suussa käytettyjen, jos jonkinlaisten remmi-, kuolain- ja muiden viritysten käytössä on osa-alue, johonka en tässä pääse menemään riittävän syvälle. Mutta hevoset hyvin herkiksi ymmärtäviä eläinlääkäreitä tämä niiden suun ja suualueen systemaattinen pahoinpitely kauhistuttaa. Niin ratsastuslajeissa kuin raviurheilussa piiskan lisäksi myös tämä hevosten pakottaminen ja kurissapito niiden pääpuolesta ja suusta tuo niille suunnattomasti tarpeetonta ahdistusta, hätää ja kärsimystä.

– Vastikään laaja suututkimus meidän raviratojen ravihevosilla ja -poneilla kilpailun jälkeen toi esiin eri asteisia (suuri osa hyvin vakaviakin!) tuoreita vammoja peräti 84 prosentissa tutkituista suista. – ”Koko suun sisäosa oli kuin jauhelihaa” – Tutkimus paljasti ravihevosilla rajuja vammoja”, otsikoi asiasta huhtikuussa 2020 maan päälehti, Helsingin Sanomat: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006466379.html

”Kivun merkkejä ei aina tunnisteta, vaikka kipu vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen ja ilmeisiin. Oireet voivat olla muun muassa pään viskelyä, suun aukomista tai kielen roikottamista suusta, mutta tällaista käytöstä saatetaan pitää normaalina. Pakoeläimenä hevonen voi reagoida kipuärsykkeeseen myös pyrkimällä pakoon." [Mm. kun se ravikilpailuissa ryntää laukkaan. GR]

"Tutkimuksen kaksi hevosta, jotka saivat eniten pisteitä, 27 ja 36, olivat erittäin vaikeita tutkia. Hevonen, joka sai 27 pistettä, näytti saavan kuin ”sähköshokkeja” turpaan koskettaessa. Kolme hevosta jätettiin vastustelun takia tarkastamatta, ja näistä kahdella oli verta kuolaimessa.” – 4-sivuinen tutkimusseloste Suomen Eläinlääkärilehdessä Kati Tuomolan tutkimuksesta. (2019, 125, 8/518)

Western-ratsastuksen kuuluisaa ”helläkätisyyttä”. – Hevosen keskittyneen ahdistuksen lisäksi huomatkaa tuo kitalaen kolmoishermoa ja/tai kieltä painavan erikoiskuolaimen murhaavan pitkä vipuvarsi.

Kokonaan vain tähän mainintaan jää rodeon lisäksi myös sellaiset hevosten mielipuoliset rääkkäysjuhlat kuin hevosia säälittä tuhoavat, Pohjois-Amerikassa lyhyellä matkalla ratsastettavat hevosten nopeuden "myyntinäytökset”, western-ratsastuksen ”tynnyriratsastukset”, meluisat vankkuriajot eli stampedet, Englantilaisten Grand Nationalit, sekä eri puolilla maailmaa pelattu poolo-peli. – Joka kaikki tuokin osoittaa täällä sivuutettavan jatkuvasti jokin meidän yhteiselle inhimilliselle kehitykselle hyvin merkittävä puoli, nimittäin empatia ja syvempi elämänkunnioitus. Ja tämä täällä yleinen henkinen puutostila meidän olisi nyt onnistuttava korjaamaan neuvokkaalla empatia- ja solidaarisuuskasvatuksella ja tiedonjaolla.

– Hevoset eivät ole meille tänne annettuja leluja.

Eikä maailma ole tänään näin kelvoton siksi, että täältä puuttuisi hyväntahtoisuutta ja ”hyviä ihmisiä”, vaan siksi, että niin monet meistä suostuvat olemaan hiljaa ja vaikenevat silloin kun olisi aika ilmaista syvä huolemme näistä, täällä eri muodoissa esiintyvistä elämänkunnioituksen räikeistä loukkauksista meidän ympärillämme. – Sillä niin on, että laiminlyönti näissä asioissa tulee aina potkaisemaan myös meidän omaan polveemme. – Nakertamalla meidän omaa ja yhteistä arvomaailmaamme ja mädättämällä sisältäpäin meidän yhteiskuntiamme –.

Tästäkin syystä; älkäämme jättäkö näitä hevosia nyt yksin tässä meille kaikille häpeällisessä asiassa.

-----

Lukijalle:

Tämän, valmistumishistorialtaan aika epätavallisen kannanoton kokosin alustavasti kasaan välillä syyskuu 2018 – toukokuu 2019. Pahoin vielä keskeneräisenä postitin tämän sitten maahamme hallitusta tuolloin kokoaville puolueille. Valtavan työn rasituksesta sain ikämiehenä tuosta ponnistuksesta vakavan, ja lopulta hankalalla lääkityksellä ja avoleikkauksella hoidettavan perikardiitin. Mutta myös ensimmäisen muokkauksen saaneen, hieman jo paremman version toimitin valtiovallalle jo 30. elokuuta 2019. Samoin vuotta myöhempi; nyt jo melkoisesti paremmin editoitu ja täydennetty versio meni lukuun hallitukselle ja eduskuntapuolueille 1.9.2020.

Jonkin aikaa tuon ensipostituksen jälkeen alkoi pinnan alla tapahtua edes jotain. Hevosten kova piiskaus radoillamme väheni melkoisesti. Kunnes sitten lopulta syksyn tullen 2021 sain kuulla, että Ruotsin ravimaailman johto oli ilmoittanut sen maan radoilla kiellettävän kaikki hevosten piiskaaminen vuoden 2022 alusta lähtien. - Jotain kautta oli hevosurheilualan tiukasti nurkkaan piirittänyt manifestini löytänyt tiensä Ruotsiin -.

Ja kun Ruotsi noin lähti näyttämään mallia, kasvonsa säilyttämiseksi samalle lyömättömälle linjalle joutui lähtemään hieman kiemurrellen myös Suomi. Minkä lisäksi 2022 kevään mittaan mukaan tuolle Ruotsin aloittamalle tiukalle linjalle liittyi Tanska, ja kesällä 2022 saman tekivät Hollanti ja Saksa. – Minkä lisäksi Ranskan ratojen ennen kauhistuttavista ruoskijaisista on tänään (kesällä 2023) jäljellä, lieneekö edes 5 prosenttia – ! – Ja tänään ainakin jo brittien BHA kovistaa hevosurheilu- ja peliväkeään näille sivistyneemmille linjoille hevosiaan kohtaan.

Nyt nähtävä on tietysti suuri saavutus jo näinkin. Mutta kokonaisuutta katsoen on tuokin tietysti vain hyvä alku. Minkä lukija voi hyvin todeta, kun hänelle näin nyt tarjoutuu mahdollisuus laajentaa kuvaansa tuosta tänään rumasta alasta ja näiden hevosten sieluttomasta kilpailuttamisesta.

– Syksyn 2020 jälkeenkin näitä tekstejä on muokkailtu, paranneltu ja päivitetty lukuisia kertoja. Ja tänään joudun pyytämään lukijoilta pientä joustoa sen suhteen, että lukuisien täydentävien lisäysten ja tuon muokkaustyön johdosta ajallisesti pitkäksi venynyt valmistuminen tuli jättämään näihin teksteihin paikoin omaa leimaansa. Jota puutetta en, ikääntymiseeni viitaten, uskalla luvata kokonaan korjata. – Ja oikeasti lopullisen editoinnin joudunkin kai jättämään niiden huoliksi, jotka mahdollisesti haluavat nähdä tämän joku päivä painettuna ja omana julkaisunaan.

Hae tästä blogista

Inhimilliseen Maailmaan

Kilpahevosten kova osa – Manifesti hevoskilpailujen lopettamiseksi

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Manifesto proper in English translation - Nov. 2024

Etusivu - Front Page